Venäjä http://akiairomaa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/132403/all Sun, 21 Dec 2014 16:22:56 +0200 fi Myös Valkovenäjän talous horjuu http://1203pl.puheenvuoro.uusisuomi.fi/182801-myos-valkovenajan-talous-horjuu <p>Venäjän talouskehitystä seuraten myös Valkovenäjän talous horjuu. Sen talous on joutunut vaikeuksiin Venäjän ruplan arvon romahduksen myötä. Valkovenäjän rupla on menettänyt arvostaan tänä vuonna lähes puolet. Pääosin tämä johtuu Venäjän ruplan romahduksesta sillä maiden taloudet ovat tiukasti sidoksissa toisiinsa.</p><p><a href="http://yle.fi/uutiset/valko-venajan_talous_horjuu/7702256" title="http://yle.fi/uutiset/valko-venajan_talous_horjuu/7702256">http://yle.fi/uutiset/valko-venajan_talous_horjuu/7702256</a></p><p>Nyt Valkovenäjän hallitus on aloittanut horjuvan ruplan tukemisen rajuin toimin.</p><p>Kaikille valuutanvaihdoille Valkovenäjän ruplasta muihin valuuttoihin on säädetty 30%:n varainsiirtovero. Lisäksi kaikkien yritysten on vaihdettava puolet valuuttatuloistaan kotimaan valuuttaan. Lisäksi hallitus on estänyt kansalaisten pääsyn ulkomaisille internetsivuille, jotta he eivät voisi käyttää valuuttaa jouluostoksiinsa.</p><p>Hallitus on myös sulkenut pääsyn ainakin kahdelle riippumattomalle uutissivustolle.</p><p>Tauti näyttää leviävän, mutta onko kansalaisten oikeuksien rajoittaminen sittenkään se oikea ratkaisu ongelmaan.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Venäjän talouskehitystä seuraten myös Valkovenäjän talous horjuu. Sen talous on joutunut vaikeuksiin Venäjän ruplan arvon romahduksen myötä. Valkovenäjän rupla on menettänyt arvostaan tänä vuonna lähes puolet. Pääosin tämä johtuu Venäjän ruplan romahduksesta sillä maiden taloudet ovat tiukasti sidoksissa toisiinsa.

http://yle.fi/uutiset/valko-venajan_talous_horjuu/7702256

Nyt Valkovenäjän hallitus on aloittanut horjuvan ruplan tukemisen rajuin toimin.

Kaikille valuutanvaihdoille Valkovenäjän ruplasta muihin valuuttoihin on säädetty 30%:n varainsiirtovero. Lisäksi kaikkien yritysten on vaihdettava puolet valuuttatuloistaan kotimaan valuuttaan. Lisäksi hallitus on estänyt kansalaisten pääsyn ulkomaisille internetsivuille, jotta he eivät voisi käyttää valuuttaa jouluostoksiinsa.

Hallitus on myös sulkenut pääsyn ainakin kahdelle riippumattomalle uutissivustolle.

Tauti näyttää leviävän, mutta onko kansalaisten oikeuksien rajoittaminen sittenkään se oikea ratkaisu ongelmaan.

 

]]>
7 http://1203pl.puheenvuoro.uusisuomi.fi/182801-myos-valkovenajan-talous-horjuu#comments Rupla Valuutta Venäjä Sun, 21 Dec 2014 14:22:56 +0000 Pekka Lukkala http://1203pl.puheenvuoro.uusisuomi.fi/182801-myos-valkovenajan-talous-horjuu
Onko meillä systeemivika ulkopolitiikan hoidossa? http://markkuseppl.puheenvuoro.uusisuomi.fi/182796-onko-meilla-systeemivika-ulkopolitiikan-hoidossa <p>Suomen perustuslain mukaan hallitusvaltaa käyttävät tasavallan presidentti sekä valtioneuvosto. Tasavallan presidentti johtaa Suomen ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa ja päättää Suomen suhteista ulkovaltoihin ja toiminnasta kansainvälisissä järjestöissä tai neuvotteluissa.</p> <p>Venäjän tapahtumien myötä tasavallan presidentin toimivaltaan kuuluvan ulkopolitiikan merkitys suhteessa muuhun politiikkaan on kasvanut merkittävästi. Kun se ennen vaikutti rutiininomaiselta lähinnä talouteen keskittyvältä suhteiden hoidolta, on se nyt Suomen politiikan kovinta ydintä, jossa tehdään merkittäviä tulevaisuuden linjauksia.</p> <p>Ongelmalliseksi tilanteen tekee se, että asetelmassa presidentille muodostuu melkoinen valtakeskittymä. Kun presidentti voi toimia ilman puoluesidonnaisuutta ja arkipäivän poliittista toimintaa, hänestä tulee helposti kritiikin yläpuolella oleva monarkki. Asia avautuu, jos miettii, mikä voisi horjuttaa presidentin gallup-lukuja? Ei ainakaan politiikka. Olihan esim. Halosella varsin toisenlainen politiikka kuin Niinistöllä, mutta kummankin presidentin kannatusluvut pyörivät demokratialle vierailla 80 % lukemilla. Tämä ei johdu siitä, että suomalaiset kannattavat nyt toisenlaista ulkopolitiikkaa Venäjän tilanteen johdosta, sillä Niinistön kannatus oli jo vuonna 2013 kesäkuussa 79 %.</p> <p>Tuollainen gallup-suosio yhdistettynä Venäjän aiheuttaman ulkopoliittisen tilanteen herkkyyteen, tekee presidentistä melkoisen vallankäyttäjän. On vaikea kuvitella tahoa, joka voisi haastaa presidentin politiikkaa. Esimerkiksi puoluejohtajilla jo pelko siitä, että saa presidentin taholta veneenkeikuttajan leiman otsaansa, estää tehokkaasti erilaisten näkemysten esittämisen.</p> <p>Miksi tämä on ongelmallista? Kun vallalle ei ole vastavoimaa, päätökset saattavat ruokkia vallankäyttäjän tarpeita. Nykyisessä tilanteessa tähän on vaara esimerkiksi siinä, kuinka vakavaksi maamme tilanne Venäjän suhteissa määritellään. Mitä vakavammaksi tilanne määritellään sitä enemmän se antaa presidentille valtaa. Eli jos presidentti määrittelee tilanteen vakavuutta, voi kysyä, onko hänellä &rdquo;jääviysongelma&rdquo;. Tässä ei pitäisi olla liian sinisilmäinen. Suomen historiassa on nähty aikaisemminkin, kuinka hyvin juuri Venäjä-uhalla kyetään keskittämään valtaa.</p> <p>Vallan keskittyminen on tunnetusti vaarallista, ja se synnyttää mm. riskin tehdä virheellisiä päätöksistä, kun kriittisiä tai eriäviä mielipiteitä ei voida esittää.</p> <p>Tilanne on ongelmallinen myös kansanvallan suhteen. Demokratiassa valta kuuluu kansalle, ja jotta kansa voisi sitä käyttää, täytyy olla tarjolla erilaisia vaihtoehtoja. Ja jotta kansa ymmärtää, millaisia vaihtoehdot ovat, täytyy niistä käydä julkista keskustelua. Tässä keskustelussa avainasemassa ovat puolueet ja puoluejohtajat, koska he pystyvät määrittelemään poliittisen keskustelun agendan. Kun nyt menneellä viikolla presidentin johtamassa tapaamisessa kaikki puoluejohtajat vannoivat samanlaisen ulkopolitiikan nimeen, voi kysyä, kuinka kansalaisille tarjoutuu vaihtoehtoja. Kansanvallan kannalta tämä on merkittävä kysymys, sillä vaaleihin on aikaa neljä kuukautta. Milloin kansalle esitellään eri vaihtoehtoja, jos ei nyt?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomen perustuslain mukaan hallitusvaltaa käyttävät tasavallan presidentti sekä valtioneuvosto. Tasavallan presidentti johtaa Suomen ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa ja päättää Suomen suhteista ulkovaltoihin ja toiminnasta kansainvälisissä järjestöissä tai neuvotteluissa.

Venäjän tapahtumien myötä tasavallan presidentin toimivaltaan kuuluvan ulkopolitiikan merkitys suhteessa muuhun politiikkaan on kasvanut merkittävästi. Kun se ennen vaikutti rutiininomaiselta lähinnä talouteen keskittyvältä suhteiden hoidolta, on se nyt Suomen politiikan kovinta ydintä, jossa tehdään merkittäviä tulevaisuuden linjauksia.

Ongelmalliseksi tilanteen tekee se, että asetelmassa presidentille muodostuu melkoinen valtakeskittymä. Kun presidentti voi toimia ilman puoluesidonnaisuutta ja arkipäivän poliittista toimintaa, hänestä tulee helposti kritiikin yläpuolella oleva monarkki. Asia avautuu, jos miettii, mikä voisi horjuttaa presidentin gallup-lukuja? Ei ainakaan politiikka. Olihan esim. Halosella varsin toisenlainen politiikka kuin Niinistöllä, mutta kummankin presidentin kannatusluvut pyörivät demokratialle vierailla 80 % lukemilla. Tämä ei johdu siitä, että suomalaiset kannattavat nyt toisenlaista ulkopolitiikkaa Venäjän tilanteen johdosta, sillä Niinistön kannatus oli jo vuonna 2013 kesäkuussa 79 %.

Tuollainen gallup-suosio yhdistettynä Venäjän aiheuttaman ulkopoliittisen tilanteen herkkyyteen, tekee presidentistä melkoisen vallankäyttäjän. On vaikea kuvitella tahoa, joka voisi haastaa presidentin politiikkaa. Esimerkiksi puoluejohtajilla jo pelko siitä, että saa presidentin taholta veneenkeikuttajan leiman otsaansa, estää tehokkaasti erilaisten näkemysten esittämisen.

Miksi tämä on ongelmallista? Kun vallalle ei ole vastavoimaa, päätökset saattavat ruokkia vallankäyttäjän tarpeita. Nykyisessä tilanteessa tähän on vaara esimerkiksi siinä, kuinka vakavaksi maamme tilanne Venäjän suhteissa määritellään. Mitä vakavammaksi tilanne määritellään sitä enemmän se antaa presidentille valtaa. Eli jos presidentti määrittelee tilanteen vakavuutta, voi kysyä, onko hänellä ”jääviysongelma”. Tässä ei pitäisi olla liian sinisilmäinen. Suomen historiassa on nähty aikaisemminkin, kuinka hyvin juuri Venäjä-uhalla kyetään keskittämään valtaa.

Vallan keskittyminen on tunnetusti vaarallista, ja se synnyttää mm. riskin tehdä virheellisiä päätöksistä, kun kriittisiä tai eriäviä mielipiteitä ei voida esittää.

Tilanne on ongelmallinen myös kansanvallan suhteen. Demokratiassa valta kuuluu kansalle, ja jotta kansa voisi sitä käyttää, täytyy olla tarjolla erilaisia vaihtoehtoja. Ja jotta kansa ymmärtää, millaisia vaihtoehdot ovat, täytyy niistä käydä julkista keskustelua. Tässä keskustelussa avainasemassa ovat puolueet ja puoluejohtajat, koska he pystyvät määrittelemään poliittisen keskustelun agendan. Kun nyt menneellä viikolla presidentin johtamassa tapaamisessa kaikki puoluejohtajat vannoivat samanlaisen ulkopolitiikan nimeen, voi kysyä, kuinka kansalaisille tarjoutuu vaihtoehtoja. Kansanvallan kannalta tämä on merkittävä kysymys, sillä vaaleihin on aikaa neljä kuukautta. Milloin kansalle esitellään eri vaihtoehtoja, jos ei nyt?

]]>
0 http://markkuseppl.puheenvuoro.uusisuomi.fi/182796-onko-meilla-systeemivika-ulkopolitiikan-hoidossa#comments Nato jäsenyys Presidentin valtaoikeudet Suomen ulkopolitiikan johtaminen Venäjä Sun, 21 Dec 2014 13:20:01 +0000 Markku Seppälä http://markkuseppl.puheenvuoro.uusisuomi.fi/182796-onko-meilla-systeemivika-ulkopolitiikan-hoidossa
Suomi, Nato ja Venäjän karhu http://enkeliporsas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/182695-suomi-nato-ja-venajan-karhu <p>Presidentti Niinistö tapasi tänään eduskuntapuolueiden puheenjohtajat.&nbsp;</p><p>Ei presidentti eikä kukaan puoluejohtajista ole esittämässä Suomea Natoon&nbsp;<em>vallitsevissa olosuhteissa</em>.&nbsp;Todettiin kumminkin, että Nato-optiota ei ole haudattu.</p><p>Painotettiin, että oma puolustus on Suomen turvallisuuden ydinasia.</p><p>Suomi ei ole&nbsp;muiden maiden <em>selän takana</em>&nbsp;kuten esim. Irlanti tai Portugali ovat. Olemme&nbsp;<em>Venäjän karhun</em>&nbsp;naapuri.&nbsp;Oma uskottava puolustus on tärkeää kaikissa olosuhteissa huolimatta siitä, olemmeko yksin tai Natossa.&nbsp;</p><p>Hyvin mielenkiintoista on, miksi presidentti tapasi puoluejohtajat juuri tänään.&nbsp;</p><p>Pari päivää sitten&nbsp;<a href="http://yle.fi/uutiset/kokoomuskonkarit_lavalla_natoon_voidaan_menna_ilman_kansanaanestysta/7696313">Kokoomuksen konkarit</a>&nbsp;Ilkka Kanerva, Pertti Salolainen, Kimmo Sasi ja Ben Zyskowicz totesivat, että he olisivat valmiita viemään Suomen Naton jäseneksi myös ilman kansanäänestystä.&nbsp;</p><p>Tulee mieleen Urho Kekkosen aika ja&nbsp;<em>runnaaminen</em>&nbsp;ja&nbsp;<em>saatanan tunarit</em>. Kokouksen taustoja tuntematta vaikuttaisi siltä, että kyseessä oli jonkinlainen&nbsp;kurinpalautus.</p><p>Ehkä presidentti Niinistö kehotti puoluejohtajia laittamaan jäitä hattuun Nato-keskustelun osalta. Venäjän tilanne on niin vaikea, että Natoa ei kannata sotkea vaalitaisteluun.</p><p>Eduskuntavaaleista ei taida tulla sittenkään Nato-vaalit.</p><p><a href="http://kaiarilundell.blogspot.fi/2014/12/nato-ja-venajan-karhu.html">http://kaiarilundell.blogspot.fi/2014/12/nato-ja-venajan-karhu.html</a></p><p>&nbsp;</p><p>19.12. Yle</p><p><em><a href="http://yle.fi/uutiset/niinisto_oma_puolustus_suomen_turvallisuuden_ydinasia/7700634">Niinistö: Oma puolustus Suomen turvallisuuden ydinasia</a></em></p><p><em>Oma puolustus on Suomen turvallisuuden ydinasia, presidentti Sauli Niinistö sanoo.</em></p><p><em>Hän kertoo tavanneensa tänään perjantaina eduskuntapuolueiden puheenjohtajat. Tapaamisessa puitiin turvallisuuspolitiikkaa, Niinistö toteaa.</em></p><p><em>Hänen mukaansa pöydän ääressä kukaan ei ollut esittämässä sotilasliitto Naton jäsenyyshakemusta &quot;vallitsevissa olosuhteissa&quot;.</em></p><p><em>Osalliset totesivat Niinistön mukaan kuitenkin, ettei hakemisen mahdollisuutta suljeta pois.</em></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Presidentti Niinistö tapasi tänään eduskuntapuolueiden puheenjohtajat. 

Ei presidentti eikä kukaan puoluejohtajista ole esittämässä Suomea Natoon vallitsevissa olosuhteissa. Todettiin kumminkin, että Nato-optiota ei ole haudattu.

Painotettiin, että oma puolustus on Suomen turvallisuuden ydinasia.

Suomi ei ole muiden maiden selän takana kuten esim. Irlanti tai Portugali ovat. Olemme Venäjän karhun naapuri. Oma uskottava puolustus on tärkeää kaikissa olosuhteissa huolimatta siitä, olemmeko yksin tai Natossa. 

Hyvin mielenkiintoista on, miksi presidentti tapasi puoluejohtajat juuri tänään. 

Pari päivää sitten Kokoomuksen konkarit Ilkka Kanerva, Pertti Salolainen, Kimmo Sasi ja Ben Zyskowicz totesivat, että he olisivat valmiita viemään Suomen Naton jäseneksi myös ilman kansanäänestystä. 

Tulee mieleen Urho Kekkosen aika ja runnaaminen ja saatanan tunarit. Kokouksen taustoja tuntematta vaikuttaisi siltä, että kyseessä oli jonkinlainen kurinpalautus.

Ehkä presidentti Niinistö kehotti puoluejohtajia laittamaan jäitä hattuun Nato-keskustelun osalta. Venäjän tilanne on niin vaikea, että Natoa ei kannata sotkea vaalitaisteluun.

Eduskuntavaaleista ei taida tulla sittenkään Nato-vaalit.

http://kaiarilundell.blogspot.fi/2014/12/nato-ja-venajan-karhu.html

 

19.12. Yle

Niinistö: Oma puolustus Suomen turvallisuuden ydinasia

Oma puolustus on Suomen turvallisuuden ydinasia, presidentti Sauli Niinistö sanoo.

Hän kertoo tavanneensa tänään perjantaina eduskuntapuolueiden puheenjohtajat. Tapaamisessa puitiin turvallisuuspolitiikkaa, Niinistö toteaa.

Hänen mukaansa pöydän ääressä kukaan ei ollut esittämässä sotilasliitto Naton jäsenyyshakemusta "vallitsevissa olosuhteissa".

Osalliset totesivat Niinistön mukaan kuitenkin, ettei hakemisen mahdollisuutta suljeta pois.

]]>
4 http://enkeliporsas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/182695-suomi-nato-ja-venajan-karhu#comments Nato Puolustuspolitiikka Venäjä Fri, 19 Dec 2014 15:01:38 +0000 Kai-Ari Lundell http://enkeliporsas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/182695-suomi-nato-ja-venajan-karhu
Venäjän valuuttavaranto sulaa vauhdilla http://1203pl.puheenvuoro.uusisuomi.fi/182688-venajan-valuuttavaranto-sulaa-vauhdilla <p>Venäjän valuuttavaranto on sulamassa vauhdilla. Tänä vuonna Venäjä on käyttänyt jo noin 80 miljardia dollaria ruplan kurssin tukemiseen. &quot;Jatkamme tukiostoja niin pitkään kuin on tarpeen&quot;, sanoi Venäjän varavaltionvarainministeri Aleksei Moisejev keskiviikkona uutistoimisto Interfaxille.</p><p><a href="http://www.hs.fi/talous/a1305909155131" title="http://www.hs.fi/talous/a1305909155131">http://www.hs.fi/talous/a1305909155131</a></p><p>Eilen Venäjän Duuma hyväksyi pikavauhdilla tukipaketin maan tärkeimmille pankeille. Sen arvo on euroissa 13 miljardia.</p><p><a href="http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2014121918942304_ul.shtml" title="http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2014121918942304_ul.shtml">http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2014121918942304_ul.shtml</a></p><p>Tällä vauhdilla valuuttavaranto on &quot;keventymässä&quot; nopeasti.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Venäjän valuuttavaranto on sulamassa vauhdilla. Tänä vuonna Venäjä on käyttänyt jo noin 80 miljardia dollaria ruplan kurssin tukemiseen. "Jatkamme tukiostoja niin pitkään kuin on tarpeen", sanoi Venäjän varavaltionvarainministeri Aleksei Moisejev keskiviikkona uutistoimisto Interfaxille.

http://www.hs.fi/talous/a1305909155131

Eilen Venäjän Duuma hyväksyi pikavauhdilla tukipaketin maan tärkeimmille pankeille. Sen arvo on euroissa 13 miljardia.

http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2014121918942304_ul.shtml

Tällä vauhdilla valuuttavaranto on "keventymässä" nopeasti.

 

]]>
71 http://1203pl.puheenvuoro.uusisuomi.fi/182688-venajan-valuuttavaranto-sulaa-vauhdilla#comments Ruplan kurssi Venäjä Fri, 19 Dec 2014 12:09:28 +0000 Pekka Lukkala http://1203pl.puheenvuoro.uusisuomi.fi/182688-venajan-valuuttavaranto-sulaa-vauhdilla
Venäjän nyrjyttäjät ja fläppääjät http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/182680-venajan-nyrjyttajat-ja-flappaajat Teksti kommenttiosastossa: (editori putosi eikä nouse, jostain tuntemattomasta syystä). Pahoittelen jälleen.<div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> 3 http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/182680-venajan-nyrjyttajat-ja-flappaajat#comments Venäjä Vladimir Putin Fri, 19 Dec 2014 10:44:37 +0000 Veikko Huuska http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/182680-venajan-nyrjyttajat-ja-flappaajat Venäjä kääntyy itään - nyt vuorossa Intia http://arirusila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/182653-venajan-kaantyy-itaan-nyt-vuorossa-intia <p><strong>Kompensoidakseen Ukraina -pakotteiden vaikutuksia Venäjä on aiempaa aktiivisemmin etsinyt uusia mahdollisuuksia Euroopan ulkopuolelta. Viimeisin saavutus nähtiin joulukuun 11 päivänä New Delhissä jolloin Venäjä ja Intia 24 tunnin aikana solmivat 20 uutta sopimusta yhteisarvoltaan noin $100 miljardia. Keskeisiä hankkeita olivat mm 12 uuden ydinvoimalareaktorin rakentaminen seuraavan kahden vuosikymmenen aikana &ndash; kukin arvoltaan noin $3 miljardia - sekä $50 miljardin arvoiset öljy- ja kaasuhankkeet ja $10 miljardin hankkeet aseyhteistyössä, lannoite- ja timattikaupassa ja avaruustutkimuksessa.</strong></p><p>Intian ja Venäjän strateginen kumppanuus virisi katkon jälkeen uudelleen vuonna 2000. Perinteisesti yhteistyöaloja on ollut viisi eli politiikka, puolustus, ydinvoima, avaruus ja terrorismin vastainen toiminta; nyt &ldquo;uutena&rdquo; elementtinä korostuu erityisesti taloudellinen yhteistyö jonka osoituksena Intia on solmimassa sopimusta <a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Eurasian_Customs_Union">Euraasian tulliliiton</a> kanssa. Viimeaikaisten sopimusten tapaan Intia -yhteistyökin pitää sisällään de-dollarisaatio -elementin rupee-rupla kaupankäynnin kautta.</p><p>Yhdysvallat pettyi/järkyttyi (ks. <em><a href="http://www.thehindu.com/todays-paper/us-upset-at-indiarussia-deals-says-cant-be-business-as-usual/article6687947.ece">The Hindu</a> </em>) Intian ja Venäjän välisiin sopimuksiin. Toinen lännessä ärtymystä aiheuttanut seikka oli se, että Putinin vierailun yhteydessä Krimin pääministeri Sergey Aksyonov teki sopimuksiaan Intian ja Krimin liike-elämän välillä.</p><p><img alt="" height="1139" src="https://i0.wp.com/www.hindustantimes.com/Images/popup/2014/12/1212pg1a.jpg" width="600" /></p><p>EU suhteiden hyytyessä Venäjä on viime kuukausina nyt solminut mittavat taloussopimukset sekä Kiinan että Intian Aasian suurimman ja kolmanneksi suurimman talousmahdin kanssa. Näiden välillä joulukuun alussa presidentti Putin vieraili Turkissa sopimassa mm mahdollisesti peruutettavan South Stream kaasuputkihankkeen kaasun ohjauksesta Turkkiin ja sen eikä Bulgarian kautta Euroopan markkinoille. (Tästä tarkemmin <em><strong><a href="https://arirusila.wordpress.com/2014/12/03/is-south-stream-pipeline-transforming-itself-to-turk-stream/">Is South Stream Pipeline Transforming Itself To &ldquo;Turk Stream&rdquo;?</a> </strong></em>).</p><p>Kahdenvälisten yhteistyöhankkeiden ohella Venäjä eri liittoutumissaan pyrkii vahvistamaan asemiaan. Ukraina -pakotteiden aikana näitä yhteistyöfoorumeita ovat olleet BRICS (Brasilia, Venäjä, Intia, Kiina ja Etelä-Afrikka), <a href="http://www.cacianalyst.org/publications/analytical-articles/item/13022-shanghai-cooperation-organization-set-to-expand.html?tmpl=component&amp;print=1" target="_blank">Shanghai Cooperation Organization</a> (SCO) ja Eurasian Economic Union (EEU).</p><p>Heinäkuussa 2014 BRICS maiden huippukokouksessa Brasiliassa ryhmä suoraan haastoi läntisen taloudellisen hallinnan päättämällä uudesta kehityspankista (the New Development Bank &ndash; NDB), uudesta reservivaluuttajärjestelystä ( the Contingent Reserve Arrangement&ndash; CRA) ja pankien koordinointijärjestelystä (the BRICS Interbank Cooperation Mechanism). Lisäksi lokakuussa päätettiin uuden investointipankin (Asian Infrastructure Investment Bank &ndash; AIIB) perustamisesta alkupääomanaan $100 miljardia. Varsinkin CRA antaa BIRCS maille suoran pääsyn valuuttakauppoihin jolloin dollarin asema maailman reservivaluuttana saattaa päättyä.</p><p>SCO on muodostumassa myös turvallisuuspoliittisesti vastapainoksi Yhdysvalloille. Kiina haluaa rakentaa uuden Aasian-Tyynenmeren turvallisuusjärjestelmän jonka ulkopuolelle poissuljetaan USA. Myös Euraasian talousunioni (Eurasian economic Union &ndash; EEU) on laajentumassa. Armenia hijakkoin liittyi jäseneksi hyläten EU:n houkutukset, seuraavana on liittymässä Kirgistan ja halunsa liittyä ovat ilmaisseet mm Vietnam, Turkki ja Syyria. (Em asioista enemmän kirjoituksessani <em><strong><a href="https://arirusila.wordpress.com/2014/11/12/%C2%A5uan-and-waterloo-of-petro/">&yen;uan and Waterloo of Petro$</a> </strong></em>).</p><p>Kiinan ja Turkin ohella Venäjä nyt siis vahvistaa strategisia ja käytännöllisiä energia-, puolustus- ja taloussuhteitaan myös Intian kanssa. Venäjän kääntyminen Euroopan sijasta enemmän itään on nähdäkseni merkittävä geopoliittinen muutos ja merkki siitä että niin Yhdysvallat kuin sen dollarikin on saamassa sitä haastamaan kykenevän vastapoolin.</p><p>Edellä viitatuista tekijöistä enemmän pääblogini artikkelissa</p><p><strong><strong><strong><a href="https://arirusila.wordpress.com/2014/12/17/russias-strategic-shift-to-east-continues-now-india/"><em><strong>Russia&rsquo;s Strategic Shift To East Continues: Now India</strong></em></a></strong></strong></strong></p><p><strong><img alt="" height="288" src="https://i0.wp.com/files.abovetopsecret.com/files/img/xt4f3424e1.jpg" width="500" /></strong></p> Kompensoidakseen Ukraina -pakotteiden vaikutuksia Venäjä on aiempaa aktiivisemmin etsinyt uusia mahdollisuuksia Euroopan ulkopuolelta. Viimeisin saavutus nähtiin joulukuun 11 päivänä New Delhissä jolloin Venäjä ja Intia 24 tunnin aikana solmivat 20 uutta sopimusta yhteisarvoltaan noin $100 miljardia. Keskeisiä hankkeita olivat mm 12 uuden ydinvoimalareaktorin rakentaminen seuraavan kahden vuosikymmenen aikana – kukin arvoltaan noin $3 miljardia - sekä $50 miljardin arvoiset öljy- ja kaasuhankkeet ja $10 miljardin hankkeet aseyhteistyössä, lannoite- ja timattikaupassa ja avaruustutkimuksessa.

Intian ja Venäjän strateginen kumppanuus virisi katkon jälkeen uudelleen vuonna 2000. Perinteisesti yhteistyöaloja on ollut viisi eli politiikka, puolustus, ydinvoima, avaruus ja terrorismin vastainen toiminta; nyt “uutena” elementtinä korostuu erityisesti taloudellinen yhteistyö jonka osoituksena Intia on solmimassa sopimusta Euraasian tulliliiton kanssa. Viimeaikaisten sopimusten tapaan Intia -yhteistyökin pitää sisällään de-dollarisaatio -elementin rupee-rupla kaupankäynnin kautta.

Yhdysvallat pettyi/järkyttyi (ks. The Hindu ) Intian ja Venäjän välisiin sopimuksiin. Toinen lännessä ärtymystä aiheuttanut seikka oli se, että Putinin vierailun yhteydessä Krimin pääministeri Sergey Aksyonov teki sopimuksiaan Intian ja Krimin liike-elämän välillä.

EU suhteiden hyytyessä Venäjä on viime kuukausina nyt solminut mittavat taloussopimukset sekä Kiinan että Intian Aasian suurimman ja kolmanneksi suurimman talousmahdin kanssa. Näiden välillä joulukuun alussa presidentti Putin vieraili Turkissa sopimassa mm mahdollisesti peruutettavan South Stream kaasuputkihankkeen kaasun ohjauksesta Turkkiin ja sen eikä Bulgarian kautta Euroopan markkinoille. (Tästä tarkemmin Is South Stream Pipeline Transforming Itself To “Turk Stream”? ).

Kahdenvälisten yhteistyöhankkeiden ohella Venäjä eri liittoutumissaan pyrkii vahvistamaan asemiaan. Ukraina -pakotteiden aikana näitä yhteistyöfoorumeita ovat olleet BRICS (Brasilia, Venäjä, Intia, Kiina ja Etelä-Afrikka), Shanghai Cooperation Organization (SCO) ja Eurasian Economic Union (EEU).

Heinäkuussa 2014 BRICS maiden huippukokouksessa Brasiliassa ryhmä suoraan haastoi läntisen taloudellisen hallinnan päättämällä uudesta kehityspankista (the New Development Bank – NDB), uudesta reservivaluuttajärjestelystä ( the Contingent Reserve Arrangement– CRA) ja pankien koordinointijärjestelystä (the BRICS Interbank Cooperation Mechanism). Lisäksi lokakuussa päätettiin uuden investointipankin (Asian Infrastructure Investment Bank – AIIB) perustamisesta alkupääomanaan $100 miljardia. Varsinkin CRA antaa BIRCS maille suoran pääsyn valuuttakauppoihin jolloin dollarin asema maailman reservivaluuttana saattaa päättyä.

SCO on muodostumassa myös turvallisuuspoliittisesti vastapainoksi Yhdysvalloille. Kiina haluaa rakentaa uuden Aasian-Tyynenmeren turvallisuusjärjestelmän jonka ulkopuolelle poissuljetaan USA. Myös Euraasian talousunioni (Eurasian economic Union – EEU) on laajentumassa. Armenia hijakkoin liittyi jäseneksi hyläten EU:n houkutukset, seuraavana on liittymässä Kirgistan ja halunsa liittyä ovat ilmaisseet mm Vietnam, Turkki ja Syyria. (Em asioista enemmän kirjoituksessani ¥uan and Waterloo of Petro$ ).

Kiinan ja Turkin ohella Venäjä nyt siis vahvistaa strategisia ja käytännöllisiä energia-, puolustus- ja taloussuhteitaan myös Intian kanssa. Venäjän kääntyminen Euroopan sijasta enemmän itään on nähdäkseni merkittävä geopoliittinen muutos ja merkki siitä että niin Yhdysvallat kuin sen dollarikin on saamassa sitä haastamaan kykenevän vastapoolin.

Edellä viitatuista tekijöistä enemmän pääblogini artikkelissa

Russia’s Strategic Shift To East Continues: Now India

]]>
30 http://arirusila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/182653-venajan-kaantyy-itaan-nyt-vuorossa-intia#comments Ulkomaat Intia Venäjä Thu, 18 Dec 2014 23:29:33 +0000 Ari Rusila http://arirusila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/182653-venajan-kaantyy-itaan-nyt-vuorossa-intia
Talouskasvua tulevan romahduksen kautta http://heikkitamminen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/182620-talouskasvua-tulevan-romahduksen-kautta <p>Laihat vuodet jatkuvat. Suomen talouden koko on vuoden 2006 tasolla. Bkt laskee kolmatta vuotta. Tällaista ei nähty edes 90-luvun laman aikana. Teollisuuden tuotanto on romahtanut. Työttömiä on helposti 400&nbsp;000, kun lasketaan mukaan kaikki enemmän tai vähemmän turhissa työvoimapoliittisissa toimenpiteissä mukana olevat mukaan.</p><p>Valtiovarainministeriö ennustaa, että ensi vuonna bkt kasvaa yhden prosentin. Suomen Pankin ennuste on -0,1 %. Muut ennusteet ovat tällä välillä. Näissä ennusteissa eivät kuitenkaan näy lähiaikojen tapahtumat Venäjän taloudessa.</p><p>Talousennusteet ovat olleet yltiöoptimistisia vuodesta toiseen. Aina on hoettu, että nyt se käänne tulee. Sen eteen ei ole tehty mitään ratkaisevaa, ja siksi jumitamme mainitussa vuoden 2006 tasossa. Valtiovarainministeriö lienee pakotettu ennustamaan aina kasvua, koska hallitus tarvitsee positiivisen ennusteen luodakseen mukavalta näyttäviä talousarvioita. Olisihan se kauheaa, jos jouduttaisiin jo edellisenä vuotena toteamaan, että ensi vuonna vaikeudet jatkuvat.</p><p>En ole ekonomi, mutta väitän, että ensi vuoden bkt:n volyymimuutos on -3-4 % vuoteen 2014 verrattuna. Toivon olevani väärässä, mutta vuoden päästä olemme viisaampia.</p><p>Tämän ennusteen perustan edellä mainittuun Venäjän tilanteeseen. Se tulee kurittamaan Suomea rajusti. Vaikka Venäjä on vuorokauden aikana saanut kurssin suunnan muutettua, ei se tule olemaan pysyvää. Ohjauskoron yli 60 prosentin nostaminenkaan ei auttanut, enkä usko, että auttaa valuutta- ja kultavarantojen myyntikään pitkällä tähtäimellä.</p><p>Venäläinen ostovoima on romahtanut. Euro on venäläiselle liian kallis. Kolme kuukautta sitten sait 50 ruplalla euron. Nyt tarvitset niitä 80. Minusta asian vakavuutta on vähätelty mediassa, vaikka siitä on paljon kirjoitettu. Tilanne on hyvä vain suomalaiselle turistille, joka saa halvalla vodkaa tai muita &rdquo;hyödykkeitä&rdquo;. Suomen viennille tilanne on katastrofi. Jo vuonna 2013 (ilman Ukrainan kriisiä, valuuttakriisiä ja talouspakotteita) vienti Venäjälle romahti 5,4 miljardia euroa.</p><p>Venäjän talouden romahtaminen on myös turvallisuuspoliittinen riski. Mitä epävakaampi talous Venäjällä on, sitä epävakaampi on Venäjän ulkopolitiikka. Tämän on todistanut historia. Kautta markkinatalouden historian, on teollisuuden tuotantoa pönkitetty sotimalla.</p><p>Suomen talouden pitkästä lamasta ei näytä olevan ulospääsyä kuin romahduksen kautta. Toki tässä on ollut aikaa tehdä sisäisiä korjausliikkeitä, mutta ne ovat jääneet tekemättä. Euro ei myöskään auta asiaa. Globaalin talouden murros on iso selittävä tekijä, mutta oikeilla sisäisillä päätöksillä emme olisi näin suossa. Nyt edessä on suonsilmä jota ei voi kiertää.</p><p>Venäjän tilanteelle emme voi nyt mitään. Se syöksyy. Kyse on siitä, miten me selviämme syöksystä ilman omaa valuuttaa, jolla kikkailla.</p><p>Suomi tullee käymään pohjalla. Suomi tulee siitä myös selviämään. Nyt on todella korkea aika keskustella, miten. Kirjoitathan vinkkisi kommentteihin.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Laihat vuodet jatkuvat. Suomen talouden koko on vuoden 2006 tasolla. Bkt laskee kolmatta vuotta. Tällaista ei nähty edes 90-luvun laman aikana. Teollisuuden tuotanto on romahtanut. Työttömiä on helposti 400 000, kun lasketaan mukaan kaikki enemmän tai vähemmän turhissa työvoimapoliittisissa toimenpiteissä mukana olevat mukaan.

Valtiovarainministeriö ennustaa, että ensi vuonna bkt kasvaa yhden prosentin. Suomen Pankin ennuste on -0,1 %. Muut ennusteet ovat tällä välillä. Näissä ennusteissa eivät kuitenkaan näy lähiaikojen tapahtumat Venäjän taloudessa.

Talousennusteet ovat olleet yltiöoptimistisia vuodesta toiseen. Aina on hoettu, että nyt se käänne tulee. Sen eteen ei ole tehty mitään ratkaisevaa, ja siksi jumitamme mainitussa vuoden 2006 tasossa. Valtiovarainministeriö lienee pakotettu ennustamaan aina kasvua, koska hallitus tarvitsee positiivisen ennusteen luodakseen mukavalta näyttäviä talousarvioita. Olisihan se kauheaa, jos jouduttaisiin jo edellisenä vuotena toteamaan, että ensi vuonna vaikeudet jatkuvat.

En ole ekonomi, mutta väitän, että ensi vuoden bkt:n volyymimuutos on -3-4 % vuoteen 2014 verrattuna. Toivon olevani väärässä, mutta vuoden päästä olemme viisaampia.

Tämän ennusteen perustan edellä mainittuun Venäjän tilanteeseen. Se tulee kurittamaan Suomea rajusti. Vaikka Venäjä on vuorokauden aikana saanut kurssin suunnan muutettua, ei se tule olemaan pysyvää. Ohjauskoron yli 60 prosentin nostaminenkaan ei auttanut, enkä usko, että auttaa valuutta- ja kultavarantojen myyntikään pitkällä tähtäimellä.

Venäläinen ostovoima on romahtanut. Euro on venäläiselle liian kallis. Kolme kuukautta sitten sait 50 ruplalla euron. Nyt tarvitset niitä 80. Minusta asian vakavuutta on vähätelty mediassa, vaikka siitä on paljon kirjoitettu. Tilanne on hyvä vain suomalaiselle turistille, joka saa halvalla vodkaa tai muita ”hyödykkeitä”. Suomen viennille tilanne on katastrofi. Jo vuonna 2013 (ilman Ukrainan kriisiä, valuuttakriisiä ja talouspakotteita) vienti Venäjälle romahti 5,4 miljardia euroa.

Venäjän talouden romahtaminen on myös turvallisuuspoliittinen riski. Mitä epävakaampi talous Venäjällä on, sitä epävakaampi on Venäjän ulkopolitiikka. Tämän on todistanut historia. Kautta markkinatalouden historian, on teollisuuden tuotantoa pönkitetty sotimalla.

Suomen talouden pitkästä lamasta ei näytä olevan ulospääsyä kuin romahduksen kautta. Toki tässä on ollut aikaa tehdä sisäisiä korjausliikkeitä, mutta ne ovat jääneet tekemättä. Euro ei myöskään auta asiaa. Globaalin talouden murros on iso selittävä tekijä, mutta oikeilla sisäisillä päätöksillä emme olisi näin suossa. Nyt edessä on suonsilmä jota ei voi kiertää.

Venäjän tilanteelle emme voi nyt mitään. Se syöksyy. Kyse on siitä, miten me selviämme syöksystä ilman omaa valuuttaa, jolla kikkailla.

Suomi tullee käymään pohjalla. Suomi tulee siitä myös selviämään. Nyt on todella korkea aika keskustella, miten. Kirjoitathan vinkkisi kommentteihin.

]]>
1 http://heikkitamminen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/182620-talouskasvua-tulevan-romahduksen-kautta#comments Bkt Lama Rupla Talouskasvu Venäjä Thu, 18 Dec 2014 13:40:48 +0000 Heikki Tamminen http://heikkitamminen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/182620-talouskasvua-tulevan-romahduksen-kautta
Berliinin muuri? http://1203pl.puheenvuoro.uusisuomi.fi/182611-berliinin-muuri <p>Venäjän presidentti Vladimir Putin vertasi tämänpäiväisen haastattelunsa ulkopoliittisessa osuudessa Naton itälaajentumista Berliinin muurin rakentamiseen. Putin syyttää länttä myös imperialismista.</p> <p><a href="http://yle.fi/uutiset/putin_naton_italaajentuminen_vastaa_berliinin_muurin_rakentamista/7697201" title="http://yle.fi/uutiset/putin_naton_italaajentuminen_vastaa_berliinin_muurin_rakentamista/7697201">http://yle.fi/uutiset/putin_naton_italaajentuminen_vastaa_berliinin_muur...</a></p> <p>Putin vain unohti mainita sen, että entiset itä-Euroopan Sev-maat ja myös Baltian maat ovat itsenäisiä valtioita. Senkin hän unohti mainita, että nämä maat ovat täysin vapaaehtoisesti itse hakeutuneet Naton jäseniksi ja &quot;suojaan&quot;. Miksiköhän?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Venäjän presidentti Vladimir Putin vertasi tämänpäiväisen haastattelunsa ulkopoliittisessa osuudessa Naton itälaajentumista Berliinin muurin rakentamiseen. Putin syyttää länttä myös imperialismista.

http://yle.fi/uutiset/putin_naton_italaajentuminen_vastaa_berliinin_muurin_rakentamista/7697201

Putin vain unohti mainita sen, että entiset itä-Euroopan Sev-maat ja myös Baltian maat ovat itsenäisiä valtioita. Senkin hän unohti mainita, että nämä maat ovat täysin vapaaehtoisesti itse hakeutuneet Naton jäseniksi ja "suojaan". Miksiköhän?

]]>
23 http://1203pl.puheenvuoro.uusisuomi.fi/182611-berliinin-muuri#comments Venäjä Vladimir Putin Thu, 18 Dec 2014 11:55:07 +0000 Pekka Lukkala http://1203pl.puheenvuoro.uusisuomi.fi/182611-berliinin-muuri
Öljykriisi haisee Siperiaan asti http://masik.puheenvuoro.uusisuomi.fi/182582-oljykriisi-tyontaa-euta-kohti-ttip-sopimusta <p>Venäjän talous on murskattu, <a href="http://www.economist.com/blogs/graphicdetail/2014/12/daily-chart-5">uutisoivat</a> amerikkalaislehdet. Ja oikeassahan he ovat. Venäjän ruplan arvo on <a href="http://www.theguardian.com/world/2014/dec/11/rise-russian-interest-rates-fails-halt-plunge-rouble-oil-price-slips-further">laskenut </a>alkuvuoteen nähden jo lähes 40 prosenttia arvostaan. Venäjän keskuspankki on joutunut turvautumaan äärimmäisiin keinoihin hidastaakseen valuutan syöksykierrettä. Pankki on mm. nostanut ohjauskorkoaan jo kuudennen kerran tänä vuonna. Tällä kertaa korot <a href="http://www.theguardian.com/world/2014/dec/15/russia-interest-rate-rise-17pc-rouble-collapse-oil-price">nousivat</a> 17 prosentiin, jo aikaisemmin korkeaksi luonnehditusta 10,5 prosentista.&nbsp;Venäjä on pyrkinyt myös vaikuttamaan laskevaan kurssiin ostamalla vieraan valuutan varannoillaan ruplia. Yksistään joulukuussa keskuspankin kerrotaan käyttäneen markkinainterventioihin liki viisi miljardia euroa.</p><p>Korkoa nostamalla sekä ostoilla keskuspankki pyrkii tukemaan ruplaa, jonka arvo on heikentynyt voimakkaasti suhteessa euroon ja dollariin. Samalla pankki pyrkii ostamaan maan kipeästi tarvitsemaa aikaa, joka on käymässä vähiin. Ilmassa on pelko siitä, että ihmiset siirtäisivät rahansa ulos maasta.&nbsp;</p><p>Ruplan kehno kurssi johtuu pääosin kesäkuussa alkaneesta öljykriisistä sekä Yhdysvaltojen ja Euroopan unionin heinäkuussa asettamista Venäjä-vastaisista talouspakotteista. Yhdysvallat ja EU syyttävät Venäjää Krimin niemimaan miehittämisestä sekä separatistien tukemisesta Ukrainan itäosissa.&nbsp;</p><p>Maa on lamassa. Presidentti Vladimir Putinilla on edessään kovat ajat, sillä mies ei ole koko johtamiskaudellaan törmännyt taloduellisiin ongelmiin. Venäjän talousongelmista huolimatta Yhdysvallat ja EU ovat ilmoittaneet talouspakotteiden säilyvän ennallaan: vaikutus on sen mukainen, niin kuin sen pitikin olla.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Öljykartelli pitää kiinni markkinaosuuksistaan</strong></p><p>Venäjän pelastaminen olisi mahdollista, mutta se vaatisi öljyntuotannon hillitsemistä. Öljynviejämaiden muodostama kartelli (<em>Organization of the Petroleum Exporting Countries) </em>päätti kuitenkin Viennassa pidetyssä <a href="http://www.economist.com/news/business-and-finance/21635079-oh-vienna">kokouksessa</a>, että he eivät ole valmiita uhraamaan omia markkinaosuuksiaan öljyn hinnan nostamiseksi.</p><p>Kokouksen kerrotaan olleen hyvin tunteikas. Jotkut maat, kuten Venezuela ja Iran, vaativat kovaan ääneen Saudi-Arabiaa vähentämään tuotantoaan, jotta öljyn hinta nousisi takaihsin siedättävälle tasolle. Saudi-Arabia liittolaisineen (<em>Kuwait, Qatar &amp; Yhdistyneet arabiemiirikunnat</em>) puolestaan vastustivat ajatusta.</p><p>Vähentämisen sijaan maat ovat pitäneet tuotantonsa ennallaan ja jopa kasvattaneet niitä, vaikka he joutuvatkin myymään öljyä yli 40% halvemmalla kuin kriisiä edeltävänä aikana, jolloin Kiinan talouskasvu kiihdytti kysyntää huippulukemiin. Saudi-Arabia on <a href="http://www.vox.com/2014/12/16/7401705/oil-prices-falling">tehnyt</a> selväksi, ettei se ole valmis luopumaan markkinaosuuksistaan &ndash; ei missään tilanteessa.</p><p>Moni uskoo, että yksi merkittävimmistä syistä öljykriisille olisi sisällissodan lävitse käyneen Libyan syyskuussa uudelleen käynnistämä öljyntuotanto, mutta voisiko tämä todella vaikuttaa kysynnän ja tarjonnan outoon yhtälöön niin radikaalisti?</p><p>Libya on kuitenkin vain pieni öljymaa, joka tuottaa hieman yli <a href="http://english.alarabiya.net/en/business/energy/2014/09/24/Libya-s-oil-output-climbs-to-900-000-bpd.html">900,000 tynnyriä</a> päivässä, kun taas <a href="http://www.bloomberg.com/news/2014-07-04/u-s-seen-as-biggest-oil-producer-after-overtaking-saudi.html">suurimmat</a> öljymaat, kuten USA, Saudi-Arabia ja kolmannella sijalla oleva Venäjä, pumppaavat maasta normaalioloissa keskimäärin noin 10 miljoonaa tynnyriä päivää kohden.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Öljykriisi saapui kreivin aikaan</strong></p><p>Olen pohtinut asiaa nyt muutaman päivän ajan, enkä pidä sitä ollenkaan mahdottomana ajatuksena, että Venäjää nakertava öljykriisi olisi Saudi-Arabian aikaansaannos. Ja että sen pääarkkitehtina olisi toiminut Yhdysvallat. Valtioilla on takanaan hyvin pitkä historia epämääräisistä yhteistyösopimuksista, joista viimeisimpänä muistettakoon Syyrian kapinallisten (sekä IS:n taistelijoiden) <a href="http://www.businessinsider.com/saudi-arabia-hosting-training-syrian-rebels-2014-9?IR=T">kouluttaminen</a>, aseistaminen ja rahoittaminen Saudi-Arabiasta käsin.</p><p>Historiasta tulisi myös muistaa, että Saudi-Arabia OPEC:in johtavana ja maailman vaikutusvaltaisimpana öljyvaltiona on aikaisemminkin yhdistänyt politiikan ja öljyntuotannon &nbsp;toisiinsa. Vuoden 1973 <a href="https://history.state.gov/milestones/1969-1976/oil-embargo">öljykriisi</a> oli kartellin suora vastaus Yhdysvalloille, joka avusti Israelia Egyptia ja Syyriaa vastaan käydyssä Jom Kippurin sodassa. Kartellin, joka tuottaa lähes puolet maailman raakaöljystä, tiedetään aikaisemminkin keinotelleen&nbsp; öljymarkkinoilla mielensä mukaisesti. Toisinaan myös hyvällä menestyksellä.</p><p><em>Mutta mitä Saudi-Arabia ja Yhdysvallat tästä hyötyvät?</em></p><p>Paljonkin. Öljyn hinnan <a href="http://www.vox.com/2014/11/28/7302827/oil-prices-opec">romahdus</a> vaikuttaa suoraan Venäjän ja Iranin talouteen. Se ei ole varsinainen salaisuus, että Saudi-Arabiaa ja Irania on jo pitkään hiertänyt maiden ideologiset ristiriidat. Öljykriisin ajoitus on täydellinen, sillä Iran on vasta viime aikoina alkanut toipumaan vuosia kestäneestä taantumasta, ja sen raakaöljystä riippuvaista taloutta on helppo horjuttaa. Eikä maan välejä Venäjäänkään voi missään nimessä lämpimiksi kutsua. &nbsp;</p><p>Tiedettävästi saudeilla on myös varaa käydä geopoliittista peliä, sillä he istuvat tälläkin hetkellä yli 730 miljardin euron arvoisen bruttokansantuotteen päällä. Samaan aikaan heidän raakaöljyn tuotantokustannukset ovat maailman alhaisimmat, vain 5 &ndash; 6 dollaria tynnyriä kohden. Öljyn hinnan laskeminen vaikuttaa todennäköisesti negatiivisella tavalla myös kilpailevien energiamuotojen suosioon.</p><p>Ja vaikka raakaöljyn hinta laskeekin tällä hetkellä, ei ole vaikea kuvitella tilannetta, jossa sen kurssi lähtisi jälleen nousuun. Raakaöljyn määrä on rajallinen, ja pääosin sitä tuotetaan poliittisesti hyvin epävakailla alueilla. Asiantuntijoiden <a href="http://www.vox.com/2014/11/28/7302827/oil-prices-opec">mukaan</a> kurssimuutokseen riittäisi pelkästään se, että Libyan, Irakin tai Nigerian öljypumput sammuisivat. Moni pitääkin taantumaa pienenä pelastuksena, joka peittää alleen sen tosiasian, että halpa ja helppo öljy tulee loppumaan maailmasta ennen kuin huomaammenkaan.</p><p>Aikaisemmin tänä vuonna OECD-maiden energiajärjestö IEA tutki tarkasti 800 isoa öljykenttää, jotka tuottavat kolme neljäsosaa maailman kuluttamasta öljystä. Heidän laatiman raportin mukaan öljykenttien tuotanto kutistuu keskimäärin 6,7 prosentin vuosivauhtia. Taantuma antoi meille aikalisän, he <a href="http://www.tekniikkatalous.fi/energia/oljykriisi+koittaa+vuonna+2015/a347688?service=mobile&amp;page=3">kirjoittavat</a>.</p><p>Eli laskitpa miten tahansa, niin saudit voittavat aina.&nbsp;Etenkin silloin, jos USA on lupautunut tukemaan heitä taloudellisesti tämän mahdollisen, keinotekoisen kriisin ylitse.</p><p>Yhdysvallat puolestaan haluaa osoittaa koppavaksi käyneelle Venäjälle sen todellisen paikan valtapelissä. Ukrainan tilanne palautti vanhat ja juurtuneet jännitteet suurvaltojen välille. &nbsp;Ihmisten keskuudessa supistiin jo uudesta kylmästä sodasta. Vaikka öljykriisi vahingoittaakin tuntuvasti myös USA:n omaa öljytaloutta Teksasissa ja Pohjois-Dakotassa, tulee se pitkällä tähtäimellä kantamaan hedelmää monesta eri puusta. Odottakaa, kun minä kerron teille miksi.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Venäjän romahdus kaataa EU:n Yhdysvaltain syliin</strong></p><p>Kuten alussa esitinkin, Venäjän talouden selkäranka on katkennut. Ja, että tässä vaiheessa on vaikea arvioida kuinka mittavasti tämä tulee vaikuttamaan EU-maihin, mutta ilmassa on paljon spekulointia.</p><p>EU-maista Suomi, Baltian maat sekä keskiset Itä-Euroopan maat ovat selvästi kaikista riippuvaisimpia Venäjältä tulevasta kysynnästä. Samalla Venäjä on ollut Euroopan suurin toimittaja, mitä tulee eri muodoisssa tuotuun energiaan. Suomelle Venäjä oli pitkään kaikista suurin kauppakumppani yli 10%:n viennillä, kunnes Saksa ohitti sen tammikuussa 2014.</p><p>Venäjälle EU on ollut tärkein yksittäinen kauppakumppani, kun taas EU:lle Venäjä on ollut kolmanneksi suurin kauppakumppani. Elimme suhteessa, josta molemmat hyötyivät. Vielä alkuvuodesta Venäjän talous kasvoi EU-maita nopeampaa. Venäjä oli vielä <a href="http://www.eurooppatiedotus.fi/public/default.aspx?contentid=298586&amp;contentlan=1&amp;culture=fi-FI#.VJJbDCusUwQ">tuolloin</a> lähes nettovelaton maa, jonka inflaatio ja työllisyys olivat pysyneet melko hyvin hallinnassa.</p><p>Kaikki kuitenkin muuttui hyvin nopeaa, kun aluksi tulivat ikävät tapahtumat Ukrainassa, sen jälkeen kesäkuussa puhjennut öljykriisi, joka johti ruplan kurssin syöksyyn. Viimeinen naula arkkuun oli EU:n ja Yhdysvaltain heinäkuussa Venäjälle langetettamat talouspakotteet. Uusimpien ennusteiden mukaan Venäjän bruttokansantuote tulee laskemaan ainakin 4,5 prosenttia ensi vuonna. Optimistisimpien ennustuksien mukaan maan talous palaa ennalleen <a href="http://www.reuters.com/article/2014/12/11/us-russia-cenbank-rates-idUSKBN0JP1CB20141211">aikaisintaan</a> vuonna 2017, mutta kaikki eivät suinkaan ole niin toiveikkaita.</p><p>Vaikka moni Euroopassa kilisteleekin lasejaan Venäjän romahduksen ja Putinin tuhon kunniaksi, se tuskin tulee olemaan meillekään hyvä asia. Eurooppalaiset pankit ja sijoittajat tulevat hukkumaan roskalainoihin sekä huonoihin investointeihin. Myös Venäjältä Eurooppaan suuntautuva matkailu tulee tyrehtymään lähes kokonaan, sillä ruplan kurssin heikkeneminen tulee iskemään etenkin maan keskiluokkaan, jonka säästöt sulavat silmissä.</p><p>Tulevaisuudessa viennin varaan ei voi laskea kovinkaan paljoa, sillä länsimaisista tuotteista tulee liian kaallita venäläisten ostovoimalle. Vientiä ja kasvua on haettava muualta, meren takaa. Taustalla vuoroaan sopivasti odotteleekin jo Yhdysvallat TTIP-sopimuksineen, jonka meidän päättäjämme tulevat epäilemättä hyväksymään.</p><p>- Transatlanttinen kauppa- ja investointisopimus on välttämätön, koska Euroopan lisäksi se tulee piristämään koko maailman taloutta, meille sanotaan.</p><p>Ja me uskomme.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Venäjän talous on murskattu, uutisoivat amerikkalaislehdet. Ja oikeassahan he ovat. Venäjän ruplan arvo on laskenut alkuvuoteen nähden jo lähes 40 prosenttia arvostaan. Venäjän keskuspankki on joutunut turvautumaan äärimmäisiin keinoihin hidastaakseen valuutan syöksykierrettä. Pankki on mm. nostanut ohjauskorkoaan jo kuudennen kerran tänä vuonna. Tällä kertaa korot nousivat 17 prosentiin, jo aikaisemmin korkeaksi luonnehditusta 10,5 prosentista. Venäjä on pyrkinyt myös vaikuttamaan laskevaan kurssiin ostamalla vieraan valuutan varannoillaan ruplia. Yksistään joulukuussa keskuspankin kerrotaan käyttäneen markkinainterventioihin liki viisi miljardia euroa.

Korkoa nostamalla sekä ostoilla keskuspankki pyrkii tukemaan ruplaa, jonka arvo on heikentynyt voimakkaasti suhteessa euroon ja dollariin. Samalla pankki pyrkii ostamaan maan kipeästi tarvitsemaa aikaa, joka on käymässä vähiin. Ilmassa on pelko siitä, että ihmiset siirtäisivät rahansa ulos maasta. 

Ruplan kehno kurssi johtuu pääosin kesäkuussa alkaneesta öljykriisistä sekä Yhdysvaltojen ja Euroopan unionin heinäkuussa asettamista Venäjä-vastaisista talouspakotteista. Yhdysvallat ja EU syyttävät Venäjää Krimin niemimaan miehittämisestä sekä separatistien tukemisesta Ukrainan itäosissa. 

Maa on lamassa. Presidentti Vladimir Putinilla on edessään kovat ajat, sillä mies ei ole koko johtamiskaudellaan törmännyt taloduellisiin ongelmiin. Venäjän talousongelmista huolimatta Yhdysvallat ja EU ovat ilmoittaneet talouspakotteiden säilyvän ennallaan: vaikutus on sen mukainen, niin kuin sen pitikin olla.

 

Öljykartelli pitää kiinni markkinaosuuksistaan

Venäjän pelastaminen olisi mahdollista, mutta se vaatisi öljyntuotannon hillitsemistä. Öljynviejämaiden muodostama kartelli (Organization of the Petroleum Exporting Countries) päätti kuitenkin Viennassa pidetyssä kokouksessa, että he eivät ole valmiita uhraamaan omia markkinaosuuksiaan öljyn hinnan nostamiseksi.

Kokouksen kerrotaan olleen hyvin tunteikas. Jotkut maat, kuten Venezuela ja Iran, vaativat kovaan ääneen Saudi-Arabiaa vähentämään tuotantoaan, jotta öljyn hinta nousisi takaihsin siedättävälle tasolle. Saudi-Arabia liittolaisineen (Kuwait, Qatar & Yhdistyneet arabiemiirikunnat) puolestaan vastustivat ajatusta.

Vähentämisen sijaan maat ovat pitäneet tuotantonsa ennallaan ja jopa kasvattaneet niitä, vaikka he joutuvatkin myymään öljyä yli 40% halvemmalla kuin kriisiä edeltävänä aikana, jolloin Kiinan talouskasvu kiihdytti kysyntää huippulukemiin. Saudi-Arabia on tehnyt selväksi, ettei se ole valmis luopumaan markkinaosuuksistaan – ei missään tilanteessa.

Moni uskoo, että yksi merkittävimmistä syistä öljykriisille olisi sisällissodan lävitse käyneen Libyan syyskuussa uudelleen käynnistämä öljyntuotanto, mutta voisiko tämä todella vaikuttaa kysynnän ja tarjonnan outoon yhtälöön niin radikaalisti?

Libya on kuitenkin vain pieni öljymaa, joka tuottaa hieman yli 900,000 tynnyriä päivässä, kun taas suurimmat öljymaat, kuten USA, Saudi-Arabia ja kolmannella sijalla oleva Venäjä, pumppaavat maasta normaalioloissa keskimäärin noin 10 miljoonaa tynnyriä päivää kohden.

 

Öljykriisi saapui kreivin aikaan

Olen pohtinut asiaa nyt muutaman päivän ajan, enkä pidä sitä ollenkaan mahdottomana ajatuksena, että Venäjää nakertava öljykriisi olisi Saudi-Arabian aikaansaannos. Ja että sen pääarkkitehtina olisi toiminut Yhdysvallat. Valtioilla on takanaan hyvin pitkä historia epämääräisistä yhteistyösopimuksista, joista viimeisimpänä muistettakoon Syyrian kapinallisten (sekä IS:n taistelijoiden) kouluttaminen, aseistaminen ja rahoittaminen Saudi-Arabiasta käsin.

Historiasta tulisi myös muistaa, että Saudi-Arabia OPEC:in johtavana ja maailman vaikutusvaltaisimpana öljyvaltiona on aikaisemminkin yhdistänyt politiikan ja öljyntuotannon  toisiinsa. Vuoden 1973 öljykriisi oli kartellin suora vastaus Yhdysvalloille, joka avusti Israelia Egyptia ja Syyriaa vastaan käydyssä Jom Kippurin sodassa. Kartellin, joka tuottaa lähes puolet maailman raakaöljystä, tiedetään aikaisemminkin keinotelleen  öljymarkkinoilla mielensä mukaisesti. Toisinaan myös hyvällä menestyksellä.

Mutta mitä Saudi-Arabia ja Yhdysvallat tästä hyötyvät?

Paljonkin. Öljyn hinnan romahdus vaikuttaa suoraan Venäjän ja Iranin talouteen. Se ei ole varsinainen salaisuus, että Saudi-Arabiaa ja Irania on jo pitkään hiertänyt maiden ideologiset ristiriidat. Öljykriisin ajoitus on täydellinen, sillä Iran on vasta viime aikoina alkanut toipumaan vuosia kestäneestä taantumasta, ja sen raakaöljystä riippuvaista taloutta on helppo horjuttaa. Eikä maan välejä Venäjäänkään voi missään nimessä lämpimiksi kutsua.  

Tiedettävästi saudeilla on myös varaa käydä geopoliittista peliä, sillä he istuvat tälläkin hetkellä yli 730 miljardin euron arvoisen bruttokansantuotteen päällä. Samaan aikaan heidän raakaöljyn tuotantokustannukset ovat maailman alhaisimmat, vain 5 – 6 dollaria tynnyriä kohden. Öljyn hinnan laskeminen vaikuttaa todennäköisesti negatiivisella tavalla myös kilpailevien energiamuotojen suosioon.

Ja vaikka raakaöljyn hinta laskeekin tällä hetkellä, ei ole vaikea kuvitella tilannetta, jossa sen kurssi lähtisi jälleen nousuun. Raakaöljyn määrä on rajallinen, ja pääosin sitä tuotetaan poliittisesti hyvin epävakailla alueilla. Asiantuntijoiden mukaan kurssimuutokseen riittäisi pelkästään se, että Libyan, Irakin tai Nigerian öljypumput sammuisivat. Moni pitääkin taantumaa pienenä pelastuksena, joka peittää alleen sen tosiasian, että halpa ja helppo öljy tulee loppumaan maailmasta ennen kuin huomaammenkaan.

Aikaisemmin tänä vuonna OECD-maiden energiajärjestö IEA tutki tarkasti 800 isoa öljykenttää, jotka tuottavat kolme neljäsosaa maailman kuluttamasta öljystä. Heidän laatiman raportin mukaan öljykenttien tuotanto kutistuu keskimäärin 6,7 prosentin vuosivauhtia. Taantuma antoi meille aikalisän, he kirjoittavat.

Eli laskitpa miten tahansa, niin saudit voittavat aina. Etenkin silloin, jos USA on lupautunut tukemaan heitä taloudellisesti tämän mahdollisen, keinotekoisen kriisin ylitse.

Yhdysvallat puolestaan haluaa osoittaa koppavaksi käyneelle Venäjälle sen todellisen paikan valtapelissä. Ukrainan tilanne palautti vanhat ja juurtuneet jännitteet suurvaltojen välille.  Ihmisten keskuudessa supistiin jo uudesta kylmästä sodasta. Vaikka öljykriisi vahingoittaakin tuntuvasti myös USA:n omaa öljytaloutta Teksasissa ja Pohjois-Dakotassa, tulee se pitkällä tähtäimellä kantamaan hedelmää monesta eri puusta. Odottakaa, kun minä kerron teille miksi.

 

Venäjän romahdus kaataa EU:n Yhdysvaltain syliin

Kuten alussa esitinkin, Venäjän talouden selkäranka on katkennut. Ja, että tässä vaiheessa on vaikea arvioida kuinka mittavasti tämä tulee vaikuttamaan EU-maihin, mutta ilmassa on paljon spekulointia.

EU-maista Suomi, Baltian maat sekä keskiset Itä-Euroopan maat ovat selvästi kaikista riippuvaisimpia Venäjältä tulevasta kysynnästä. Samalla Venäjä on ollut Euroopan suurin toimittaja, mitä tulee eri muodoisssa tuotuun energiaan. Suomelle Venäjä oli pitkään kaikista suurin kauppakumppani yli 10%:n viennillä, kunnes Saksa ohitti sen tammikuussa 2014.

Venäjälle EU on ollut tärkein yksittäinen kauppakumppani, kun taas EU:lle Venäjä on ollut kolmanneksi suurin kauppakumppani. Elimme suhteessa, josta molemmat hyötyivät. Vielä alkuvuodesta Venäjän talous kasvoi EU-maita nopeampaa. Venäjä oli vielä tuolloin lähes nettovelaton maa, jonka inflaatio ja työllisyys olivat pysyneet melko hyvin hallinnassa.

Kaikki kuitenkin muuttui hyvin nopeaa, kun aluksi tulivat ikävät tapahtumat Ukrainassa, sen jälkeen kesäkuussa puhjennut öljykriisi, joka johti ruplan kurssin syöksyyn. Viimeinen naula arkkuun oli EU:n ja Yhdysvaltain heinäkuussa Venäjälle langetettamat talouspakotteet. Uusimpien ennusteiden mukaan Venäjän bruttokansantuote tulee laskemaan ainakin 4,5 prosenttia ensi vuonna. Optimistisimpien ennustuksien mukaan maan talous palaa ennalleen aikaisintaan vuonna 2017, mutta kaikki eivät suinkaan ole niin toiveikkaita.

Vaikka moni Euroopassa kilisteleekin lasejaan Venäjän romahduksen ja Putinin tuhon kunniaksi, se tuskin tulee olemaan meillekään hyvä asia. Eurooppalaiset pankit ja sijoittajat tulevat hukkumaan roskalainoihin sekä huonoihin investointeihin. Myös Venäjältä Eurooppaan suuntautuva matkailu tulee tyrehtymään lähes kokonaan, sillä ruplan kurssin heikkeneminen tulee iskemään etenkin maan keskiluokkaan, jonka säästöt sulavat silmissä.

Tulevaisuudessa viennin varaan ei voi laskea kovinkaan paljoa, sillä länsimaisista tuotteista tulee liian kaallita venäläisten ostovoimalle. Vientiä ja kasvua on haettava muualta, meren takaa. Taustalla vuoroaan sopivasti odotteleekin jo Yhdysvallat TTIP-sopimuksineen, jonka meidän päättäjämme tulevat epäilemättä hyväksymään.

- Transatlanttinen kauppa- ja investointisopimus on välttämätön, koska Euroopan lisäksi se tulee piristämään koko maailman taloutta, meille sanotaan.

Ja me uskomme.

]]>
12 http://masik.puheenvuoro.uusisuomi.fi/182582-oljykriisi-tyontaa-euta-kohti-ttip-sopimusta#comments Öljykriisi Rupla TTIP-sopimus Venäjä Yhdysvallat Thu, 18 Dec 2014 04:34:54 +0000 Martti Asikainen http://masik.puheenvuoro.uusisuomi.fi/182582-oljykriisi-tyontaa-euta-kohti-ttip-sopimusta
Sota Venäjällä http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/182529-sota-venajalla <p><em><strong>Sota Venäjällä </strong></em></p><p>Rupla on vapaassa pudotuksessa.&nbsp; Venäjän talous &ndash; ja yhteiskunta &ndash; on turbulenssissa.</p><p>Me emme tiedä, miten kestävä se on?&nbsp; Se kesti <strong>Stalinin</strong>, se kesti <strong>Brezhnevin</strong>, se kesti panssaribolshevismin romahduksen.&nbsp; Mutta: kestääkö se nyt 2014 tällaisen rytinän?</p><p>Tämä on aivan liian iso ihmiskoe, aivan liian iso poliittinen koe.&nbsp; Suomi on suuren huojuvan talon naapuri: meidän pitää ajatella asiaa siltä kannalta.&nbsp; <strong>Euroopan Unioni</strong> istuu aivan liikaa tuleen meidän housuillamme.</p><p><strong><em>Suomella pitää olla oma Venäjä-politiikkansa.</em></strong></p><p>*</p><p><strong>Yhdysvallat lyö löylyä (lue: lyötyä)</strong></p><p>Kongressi antoi viikonvaihteessa valtuudet uusille pakotteille.&nbsp; Vaikka sitten ilman EU:n myötäseuraamista.</p><p>Nyt ilmiotetaan, että presidentti <strong>Barac 007 Obama</strong> tulee vielä tällä viikolla päättämään uusista pakotteista.</p><p><em>&rdquo;Yhdysvaltojen uudet pakotesuunnitelmat iskevät Venäjän pankki- ja energiasektoreille. Ruplan tiistainen romahdus kertoo maan talouden olevan herkässä tilassa.&rdquo;</em></p><p>Lähde: <strong>Taloussanomat tänään 17.12.2014</strong> klo 08:38 <a href="http://www.taloussanomat.fi/ulkomaat/2014/12/17/usa-kiristaa-ruuvia-uusia-putin-pakotteita-talla-viikolla/201417319/12?pos=tuoreimmat"><u>http://www.taloussanomat.fi/ulkomaat/2014/12/17/usa-kiristaa-ruuvia-uusia-putin-pakotteita-talla-viikolla/201417319/12?pos=tuoreimmat</u></a></p><p>*</p><p>Käsille on kaiken muun ohella kaatumassa Venäjällä toimivien pankkien pelastaminen, johon pieni Suomikin vaaditaan mukaan:</p><p><em>&rdquo;Suomi ja muut euromaat pelastivat kansainväliset suurpankit Kreikasta ja muista euroalueen kriisimaista, kun nämä ajautuivat rahoituskriisiin. Nyt kriisi riehuu Venäjällä &ndash; jossa Euroopan suurpankeilla on runsaammat riskit kuin niillä oli Kreikassa. Pankkiunioni voi velvoittaa Suomenkin pelastamaan pankkeja Venäjältä.&rdquo;</em></p><p>Jan <strong>Hurri: Taloussanomat tänään</strong> klo 06:01 <a href="http://www.taloussanomat.fi/jan-hurri/2014/12/17/kuka-pelastaa-euroopan-suurpankit-venajalta/201417312/12?pos=tuoreimmat"><u>http://www.taloussanomat.fi/jan-hurri/2014/12/17/kuka-pelastaa-euroopan-suurpankit-venajalta/201417312/12?pos=tuoreimmat</u></a></p><p>Hurri jatkaa:</p><p>&rdquo;<em>Venäjä ei ole Kreikka. Se on kaikin puolin tyystin toista maata. Paitsi, että nyt myös Venäjällä riehuu talous-, rahoitus- ja valuuttakriisi, ja että myös Venäjällä suurimpia ulkomaisia riskirahoittajia ovat Länsi-Euroopan suurpankit.</em></p><p><em>On vielä epävarmaa, kärjistyykö Venäjän kriisi samanlaiseen rahoituksen umpikujaan ja pääomapaniikkiin kuin Kreikassa kävi vuoden 2010 keväällä. Samoin se on epävarmaa, kuka pelastaa Euroopan suurpankit Venäjältä, jos näin käy</em>.&rdquo;</p><p>&rdquo;<em>Europäättäjät naamioivat nämä yhteensä satojen miljardien eurojen tukiluotot vaikeuksiin joutuneiden euromaiden pelastustalkoiksi, vaikka kyse oli lähinnä Ranskan, Saksan, Britannian ja muiden suurten pankkimaiden suurpankkien pelastamisesta.&rdquo;</em></p><p>*</p><p><strong>Suuret rahat</strong></p><p><strong><em>&rdquo;Suuremmat riskit kuin Kreikassa</em></strong></p><p><em>Länsi-Euroopan suurten pankkimaiden pankeilla on Venäjällä erityyppisiä lainasaatavia ja muita saatavia yhteensä 115 miljardia euroa. Kun mukaan lasketaan Euroopan ulkopuolisten suurten pankkimaiden, Yhdysvaltain ja Japanin, pankkien saatavat, kipuavat kaikkien ulkomaisten pankkien Venäjä-saatavat yhteensä 155 miljardiin euroon.</em></p><p><em>Eniten Venäjä-saatavia on <strong>Ranskan (35 miljardia euroa) ja Italian (20 miljardia euroa</strong>) pankeilla. Suuria Venäjä-riskejä on myös Yhdysvaltain (19 miljardia euroa), Japanin (14 miljardia euroa), <strong>Saksan (13 miljardia euroa), Itävallan (13 miljardia euroa), Hollannin (12 miljardia euroa) ja Britannian (11 miljardia euroa) pankeilla</strong>.&rdquo;</em></p><p>Suhteessa kriittisimmin menetykset iskevät Italian jo muutoinkin tunnetusti heikossa hapessa haukottelevaan talouteen.</p><p>Näitä kun aletaan kuittailemaan&hellip; niin siinä sitä pitkääpiimää sitten taas lusikoidaan.</p><p>Kannatta lukea Hurria!</p><p>&nbsp;</p><p>*</p><p><strong>Venäjän luottoluokitus</strong></p><p><strong>&rdquo;</strong>Toistaiseksi länsimaiset rahoittajat ovat lähinnä lopettaneet uusien sopimusten teon ja pitäneet kiinni omistamistaan venäläisistä osakkeista ja velkakirjoista. Venäjän luottoluokitus on jo heikentynyt (Moody&rsquo;s vain yhden pykälän päässä roskalainaluokasta). On mahdollista, että Venäjä joutuu roskalainaluokkaan, varsinkin jos pakotekierre syvenee.</p><p><strong>Siinä tilanteessa merkittävät läntiset rahastot ja vakuutusyhtiöt joutuisivat sääntöjensä perusteella myymään omistuksensa Venäjällä, mikä kärjistäisi Venäjän rahoitusmarkkinoiden kriisiä</strong>.&rdquo;</p><p>Lähde: EK:n johtaja Kai Mykkänen, elokuussa 2014 <a href="http://ek.fi/blogi/2014/08/12/venaja-ukrainan-kriisi-ja-suomen-talous/"><u>http://ek.fi/blogi/2014/08/12/venaja-ukrainan-kriisi-ja-suomen-talous/</u></a></p><p>Nyt ollaan tässä.</p><p>Suuri isänmaaton pääoma astuu kuvaan.</p><p>Ja Jan Rossin mainitsemat toisenlaiset kummisedät.</p><p>Voi taivas, mitä paskaa.</p><p>*</p><p><strong>Hyeenat haaskalla</strong></p><p>Venäjä on vähintään yhtä suuressa purjeessa kuin 1998 elokuussa, paitsi että tuuli maailmalla on nyt kovempi.</p><p>Aiemmissa rupla-probleemeissa on haettu syyllisiä, ainakin Venäjällä, ja nimenomaan Venäjän ulkopuolelta.&nbsp; Milloin taustalla on ollut Soros tai jotkut muut nimeämättömät kampeajat, joista osa on myöntänyt operointinsa.</p><p>Nyt ilmeisesti on niin, että Venäjä on omilla toimillaan horjuttanut Yhdysvaltain Dollaria.&nbsp; Yhdysvallat on horjuttanut Venäjän ruplaa, muutoinkin kuin julkistetuilla pakotteilla, ja merkittävämmin juuri piiloafääreillään.&nbsp; Sitten vielä taustalla toimii Kiina, joka on aivan varmasti ollut omilla toimillaan &rdquo;kartalla&rdquo; kumpaisessakin maassa, niin Venäjällä kuin Yhdysvalloissa.</p><p>Tässä on paljon yhteistä valtioiden tiedustelutoiminnalle.&nbsp; Tiedustelu ja häiritsevä finanssioperointi ovat veljeksiä: ilman toista ei olisi toista, tai ottelu olisi paljon vaikeampaa, kuin pimeässä kehässä huitoisi.&nbsp; Nyt kukin tahollaan &rdquo;näkee&rdquo; läpi, eli on omat infralasit päässä, ja tietää mitä tekee ja tekee mitä haluaa.&nbsp; Vastaanottava osapuoli voi jossain määrin olla jyvällä prosesseista ja afääreistä, mutta ei juurikaan aktiivisesti vaan re-aktiivisesti.</p><p>Viimeksi eilen sain Yhdysvalloista sijoitusvinkin: sen mukaan kannattaa tehdä suuria sijoituksia Venäjälle juuri nyt.&nbsp; Mies oli aivan tosissaan.&nbsp; Hänellä on miljardeja pelissä.&nbsp; Kysymys on ajoituksesta.</p><p>*</p><p><strong>Tiedustelupomo tietää</strong></p><p>Kiinnittäisin painavaa huomiota <strong>EU:n sotilastiedustelun päällikkö Georgij Alafuzoffiin</strong>, joka seuraa Ukrainan kriisiä Brysselistä. Hänen mukaansa kyseessä on Venäjän ja lännen välienselvittely, jossa Ukraina on vain välikappale.</p><p>Kun Alafusoff sanoi että Venäjällä on sota, hänet viralliselta taholta dementoitiin.</p><p>Mutta mitä Alafuzoff sanoi?</p><p>&rdquo;<em>Mikä sitten on oikea, riippumaton tilannekuva?</em></p><p><em>Alafuzoffin mukaan tilanne Euroopan ja Venäjän välillä on ajautunut &quot;vähintään yhtä pahaksi kuin kylmän sodan aikana&quot; Länsi-Euroopan ja Neuvostoliiton välillä oli.</em></p><p><em>&quot;<strong>Käynnissä on välienselvittely, hyvin hyvin laajasti ymmärrettynä sota</strong>&quot;, Alafuzoff sanoo.</em></p><p><em>Ukraina on tässä välienselvittelyssä eräänlainen välikappale.</em></p><p><em>&quot;Jos lännen sanktiot johtavat tilanteeseen, jossa Venäjän kansantuote laskee, niin se on keinojen käyttämistä. Ja kun Venäjä tukee Kiovan tahtoon sopeutumattomia piirejä, niin nekin ovat keinoja.&quot;&rdquo;</em></p><p>Lähde: Helsingin Sanomat, 15.12.2014 <a href="http://www.hs.fi/sunnuntai/a1418360712877"><u>http://www.hs.fi/sunnuntai/a1418360712877</u></a></p><p>*</p><p><strong>Sotaa se piru on&hellip;</strong></p><p>Allekirjoitan täysin kontra-amiraali Alafuzoffin määritelmän.</p><p>Länsi ja Venäjä (ja Kiina) käyvät Venäjällä sotaa.&nbsp; Sotaa se on.&nbsp; Sotaa, eikä mitään muuta.</p><p>Mutta uudenlaista sotaa.</p><p>Ei rintamasotaa eikä sissisotaa.&nbsp; Eikä terrorismin vastaista sotaa.&nbsp; Eikä edes hybridisotaa.&nbsp; Eikä edes propagandasotaa, kuin vain osittaisesti.</p><p>Kyseessä on salainen finanssisota, joka on määriteltävä sodan klassisen määritelmän mukaisesti &rdquo;politiikan jatkamiseksi toisin keinoin&rdquo;.</p><p>&rdquo;Toiset keinot&rdquo; ovat toisenlaisia, kuin tutussa sotavoimien ruudinkäryisessä ja kitsoniitin lemuisissa keinoissa.</p><p>Mutta tässäkin, taloussodassa, on tarkoituksena heikentää tai lyödä vastustaja, pakottaa se valloittajan/hyökkääjän tahtoon, ja nujertaa se sekä materiaalisesti, henkisesti että poliittisesti, ja saada se eri tavoin riippuvaiseksi voittajan tahdosta.</p><p>*</p><p><strong>Mihin teoriaan Lännen toiminta perustuu?</strong></p><p>Kaiken aikaa viimeisen vuoden aikana polttava kysymys on kuulunut: Mihin tieteelliseen tai empiiriseen politiikan ja talouden teoriaan perustuu Lännen linjaukset ja toimet Krimin kriisin jälkeisissä Venäjä-suhteissa?</p><p>Kukaan ei ole tähän vastannut.&nbsp; Enkä ihmettele.&nbsp; Toiminta on ollut bushilaisen terrorisminvastaisen sodan muistijälkeen ja imperialistiseen oikeassa olemisen ideologiaan perustuva nujertamistoimi, jolla ei ole mitään järkevää argumentoivaa taustaa.</p><p>Euroopan Unioni lähti &ndash; toisin kuin Bushin seikkailuissa ja Obaman Libya-operaatiossa &ndash; Ukraina-matkaan selkäydinreaktiolla, ja jatkaa sitä, vaikka näkee kaiken aikaa sahaavansa omaa oksaansa.&nbsp; Venäjä ja V.V. Putin pelaavat omaa peliään, mutta onnettominta on ollut se, että Länsi on lähtenyt niiden vedättämään järjestykseen mukaan.</p><p>*</p><p><strong>Lännen tarkoitus on epäilemättä &rdquo;kouluttaa&rdquo; diktaattoria.</strong></p><p>Siinä mallina on se, mitä Länsi ei 1938 tehnyt, kun Hitler askel askeleelta eteni itsevaltaisissa haltuunotoissaan.&nbsp; Se mikä jälkikäteisenkin tiedon mukaan nähtävästi olisi tepsinyt Hitlerin suhteen, siis patoaminen ja estäminen, ei toimi Putiniin.</p><p>Vuosien 2011-2012 jättimielenosoitusten jälkeen on ollut ilmiselvää, että Putinin ainoa keino pysyä vallassa ja pitää maa pystyssä on lujakätinen kuri- ja voimapolitiikka, jossa jälkimmäistä edustaa ulkoisen vihollisen luominen ja ainakin osittainen nujertaminen.</p><p>Putinilla ei yksinkertaisesti ole kädessään (enää) ainuttakaan muuta korttia kuin tämä <strong>voimapoliittinen Musta Pekka</strong>.</p><p>Hän ei voi enää loikata tai kääntää raiteeltaan.&nbsp; <strong><em>Alea yacta est!</em></strong></p><p>*</p><p><strong>Putinin politiikka on yhden idean monikärkinen systeemi</strong>,</p><p>jossa yhtenä ulottuvuutena on uudenlainen suvereniteetti ja omaehtoinen liittoutumisjärjestys, joihin perustuu uuden puskurivyöhykkeen luominen ja sen hallinta (minkä yhtenä elementtinä on blogissani 15.12. hahmottelemani <strong><em>Venäjän Itämeren altaan valvovaan hallintaan tähtäävä voimapoliittinen tavoite</em></strong>).</p><p>Lännen toiminnan taustalla väikkyy siis 1938 ja sen opetukset.&nbsp; Mutta politiikkaa tulee tehdä ajassa ja tilanteessa: nyt vain <strong>horjutetaan Euraasialaista Status Quota</strong>, ilman myönteisiä vasteita.</p><p>Venäjän talouden rapautuminen on väistämätöntä muutenkin, mutta tällä joudutetaan kriittisellä tavalla prosessin nopeutta.</p><p><strong>Katalyyttien simultaani isku</strong> voi johtaa ennalta arvaamattomiin reaktioihin: tämä kemiasta tuttu uhka on unohdettu.</p><p>*</p><p><strong>Lievimmillään Länsi romuttaessaan nyt lisää luisuvaa venäläistä rakennusta</strong>, ajaa sen Kiinan syliin.&nbsp; Kiina on ainoa talous jolla on rahaa niin että ranteita pakottaa, ja se voi operaatioillaan ohjata prosessia, ja on kaiken aikaa sitä tehnytkin.</p><p>Lännen hyvää tarkoittava ihmisyyspolitiikka Krimin ja Itä-Ukrainan agressioiden jälkeen on johtamassa historialliseen suurpolitiikan rakennemuutokseen, joka ilmeisesti olisi muutoinkin jossain muodossa tapahtunut, mutta nyt sitä joudutetaan ja luodaan nopeutetun prosessin aina omaama riskaabeli tilanne.</p><p><strong>Venäjä havitteli jonkinlaisena virtuaalisena EU-vasteena</strong> Eurasialaista unionia, mutta se tulee vastineeksi saamaan <strong>Kiinalais-Venäläisen akselin</strong>, tai pidemmälle menevänä sulautumana Kiinan hallinnoiman protektoraattivaltion aseman.</p><p>Kukaan muu kuin Kiina ei voi eikä tahdo finanssimarkkinoilla rakenteellisesti tukea ruplaa.</p><p>Kukaan muu kuin Kiina ei halua eikä omaa intressiä investoida investointikelvottomaan Venäjään.</p><p>Kukaan muu kuin Kiina ei voi ottaa hallintaa ajelehtivasta Venäjästä.</p><p>Kiina, joka on ostanut &rdquo;<em>jo puol maailmaa</em>&rdquo;, tulee ostamaan Venäjän.&nbsp; Omilla keinoillaan.&nbsp; Omalla strategisella toiminnallaan, ja ennen kaikkea omaan tahtiinsa.&nbsp; Kiinalla ei ole kiirettä, sillä on aikaa katsoa, miten omena kypsyy: Sitten omena vain putoaa sen jalkojen juureen.</p><p>*</p><p><strong>Lännen heikot johtajat</strong></p><p>Lännen 2000-luvun alun heikko johto, näkemyksetön politiikka ja historiallisessa näkökulmassa outo ns. ihmisoikeuspolitiikka tulee johtamaan suunnattomiin kärsimyksiin, suunnattomaan Suuren politiikan kuvan muutokseen, suunnattomaan väkivaltaisen yksinapaisen maailman syntyyn.</p><p>Kiinan nousu maailman ainoaksi supervallaksi, todelliseksi sellaiseksi, on <strong><em>2000-luvun geopolitiikan suurin katastrofi.</em></strong></p><p>Nyt Länsi edistää tätä liikettä.&nbsp; Sokeana kuin Reetta.&nbsp; Ymmärtämättömänä kuin Pölvästi.&nbsp; Viattomana kuin Lapsi.</p><p>*</p><p><strong>Venäjän romahdus</strong></p><p>Venäjän romahduksella on monta astetta, aivan kuin hääkakussa, mutta ikävintä on se, että se voi romahtaa niin ylhäältä kuin alhaaltakin, taso tasolta tai fataalisti kuin WTC.</p><p>V.V. Putin seisoo Äiti-Venäjä kainalossaan &rdquo;sulhasmiehenä&rdquo; kermakerroskakun ylimpänä.</p><p>Hänen keinonsa vaikuttaa asioiden kulkuun enää tässä vaiheessa on imaginäärinen.&nbsp; Patoluukku on taas raotettu, sitä ei mikään sulje enää: paine on liikaa.&nbsp; Nyt on vain katsottava, miten menee.&nbsp; Pelkästään historian nimissä Suomen tulee irtautua kaikesta Venäjää romahduttavasta toiminnasta ja tehtävä voimakkaasti työtä sen estämiseksi tai ainakin lievittämiseksi.&nbsp; Virheiden kertautuminen johtaa historiassa tällaisiin umpikujiin.</p><p>Tarkoittamattomat seuraukset johtavat historian kulkua.</p><p>Sattumat ja tarkoittamattomat teot.</p><p>Tarkoitetuilla ja täsmätöillä vain ylläpidetään arkea ja luodaan suuntaviivoja.&nbsp; Isot massat liikkuvat, murtuvat ja sulavat, vain suuressa lämmössä joka on mahdollista vain voimajännitteiden patoutuessa riittävän suuriksi realiteettien pintamassojen alla niin että mannerlaatat laukeavat liikkeeseen ja sulaa ydinmagmaa purkautuu.</p><p>*</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Sota Venäjällä

Rupla on vapaassa pudotuksessa.  Venäjän talous – ja yhteiskunta – on turbulenssissa.

Me emme tiedä, miten kestävä se on?  Se kesti Stalinin, se kesti Brezhnevin, se kesti panssaribolshevismin romahduksen.  Mutta: kestääkö se nyt 2014 tällaisen rytinän?

Tämä on aivan liian iso ihmiskoe, aivan liian iso poliittinen koe.  Suomi on suuren huojuvan talon naapuri: meidän pitää ajatella asiaa siltä kannalta.  Euroopan Unioni istuu aivan liikaa tuleen meidän housuillamme.

Suomella pitää olla oma Venäjä-politiikkansa.

*

Yhdysvallat lyö löylyä (lue: lyötyä)

Kongressi antoi viikonvaihteessa valtuudet uusille pakotteille.  Vaikka sitten ilman EU:n myötäseuraamista.

Nyt ilmiotetaan, että presidentti Barac 007 Obama tulee vielä tällä viikolla päättämään uusista pakotteista.

”Yhdysvaltojen uudet pakotesuunnitelmat iskevät Venäjän pankki- ja energiasektoreille. Ruplan tiistainen romahdus kertoo maan talouden olevan herkässä tilassa.”

Lähde: Taloussanomat tänään 17.12.2014 klo 08:38 http://www.taloussanomat.fi/ulkomaat/2014/12/17/usa-kiristaa-ruuvia-uusia-putin-pakotteita-talla-viikolla/201417319/12?pos=tuoreimmat

*

Käsille on kaiken muun ohella kaatumassa Venäjällä toimivien pankkien pelastaminen, johon pieni Suomikin vaaditaan mukaan:

”Suomi ja muut euromaat pelastivat kansainväliset suurpankit Kreikasta ja muista euroalueen kriisimaista, kun nämä ajautuivat rahoituskriisiin. Nyt kriisi riehuu Venäjällä – jossa Euroopan suurpankeilla on runsaammat riskit kuin niillä oli Kreikassa. Pankkiunioni voi velvoittaa Suomenkin pelastamaan pankkeja Venäjältä.”

Jan Hurri: Taloussanomat tänään klo 06:01 http://www.taloussanomat.fi/jan-hurri/2014/12/17/kuka-pelastaa-euroopan-suurpankit-venajalta/201417312/12?pos=tuoreimmat

Hurri jatkaa:

Venäjä ei ole Kreikka. Se on kaikin puolin tyystin toista maata. Paitsi, että nyt myös Venäjällä riehuu talous-, rahoitus- ja valuuttakriisi, ja että myös Venäjällä suurimpia ulkomaisia riskirahoittajia ovat Länsi-Euroopan suurpankit.

On vielä epävarmaa, kärjistyykö Venäjän kriisi samanlaiseen rahoituksen umpikujaan ja pääomapaniikkiin kuin Kreikassa kävi vuoden 2010 keväällä. Samoin se on epävarmaa, kuka pelastaa Euroopan suurpankit Venäjältä, jos näin käy.”

Europäättäjät naamioivat nämä yhteensä satojen miljardien eurojen tukiluotot vaikeuksiin joutuneiden euromaiden pelastustalkoiksi, vaikka kyse oli lähinnä Ranskan, Saksan, Britannian ja muiden suurten pankkimaiden suurpankkien pelastamisesta.”

*

Suuret rahat

”Suuremmat riskit kuin Kreikassa

Länsi-Euroopan suurten pankkimaiden pankeilla on Venäjällä erityyppisiä lainasaatavia ja muita saatavia yhteensä 115 miljardia euroa. Kun mukaan lasketaan Euroopan ulkopuolisten suurten pankkimaiden, Yhdysvaltain ja Japanin, pankkien saatavat, kipuavat kaikkien ulkomaisten pankkien Venäjä-saatavat yhteensä 155 miljardiin euroon.

Eniten Venäjä-saatavia on Ranskan (35 miljardia euroa) ja Italian (20 miljardia euroa) pankeilla. Suuria Venäjä-riskejä on myös Yhdysvaltain (19 miljardia euroa), Japanin (14 miljardia euroa), Saksan (13 miljardia euroa), Itävallan (13 miljardia euroa), Hollannin (12 miljardia euroa) ja Britannian (11 miljardia euroa) pankeilla.”

Suhteessa kriittisimmin menetykset iskevät Italian jo muutoinkin tunnetusti heikossa hapessa haukottelevaan talouteen.

Näitä kun aletaan kuittailemaan… niin siinä sitä pitkääpiimää sitten taas lusikoidaan.

Kannatta lukea Hurria!

 

*

Venäjän luottoluokitus

Toistaiseksi länsimaiset rahoittajat ovat lähinnä lopettaneet uusien sopimusten teon ja pitäneet kiinni omistamistaan venäläisistä osakkeista ja velkakirjoista. Venäjän luottoluokitus on jo heikentynyt (Moody’s vain yhden pykälän päässä roskalainaluokasta). On mahdollista, että Venäjä joutuu roskalainaluokkaan, varsinkin jos pakotekierre syvenee.

Siinä tilanteessa merkittävät läntiset rahastot ja vakuutusyhtiöt joutuisivat sääntöjensä perusteella myymään omistuksensa Venäjällä, mikä kärjistäisi Venäjän rahoitusmarkkinoiden kriisiä.”

Lähde: EK:n johtaja Kai Mykkänen, elokuussa 2014 http://ek.fi/blogi/2014/08/12/venaja-ukrainan-kriisi-ja-suomen-talous/

Nyt ollaan tässä.

Suuri isänmaaton pääoma astuu kuvaan.

Ja Jan Rossin mainitsemat toisenlaiset kummisedät.

Voi taivas, mitä paskaa.

*

Hyeenat haaskalla

Venäjä on vähintään yhtä suuressa purjeessa kuin 1998 elokuussa, paitsi että tuuli maailmalla on nyt kovempi.

Aiemmissa rupla-probleemeissa on haettu syyllisiä, ainakin Venäjällä, ja nimenomaan Venäjän ulkopuolelta.  Milloin taustalla on ollut Soros tai jotkut muut nimeämättömät kampeajat, joista osa on myöntänyt operointinsa.

Nyt ilmeisesti on niin, että Venäjä on omilla toimillaan horjuttanut Yhdysvaltain Dollaria.  Yhdysvallat on horjuttanut Venäjän ruplaa, muutoinkin kuin julkistetuilla pakotteilla, ja merkittävämmin juuri piiloafääreillään.  Sitten vielä taustalla toimii Kiina, joka on aivan varmasti ollut omilla toimillaan ”kartalla” kumpaisessakin maassa, niin Venäjällä kuin Yhdysvalloissa.

Tässä on paljon yhteistä valtioiden tiedustelutoiminnalle.  Tiedustelu ja häiritsevä finanssioperointi ovat veljeksiä: ilman toista ei olisi toista, tai ottelu olisi paljon vaikeampaa, kuin pimeässä kehässä huitoisi.  Nyt kukin tahollaan ”näkee” läpi, eli on omat infralasit päässä, ja tietää mitä tekee ja tekee mitä haluaa.  Vastaanottava osapuoli voi jossain määrin olla jyvällä prosesseista ja afääreistä, mutta ei juurikaan aktiivisesti vaan re-aktiivisesti.

Viimeksi eilen sain Yhdysvalloista sijoitusvinkin: sen mukaan kannattaa tehdä suuria sijoituksia Venäjälle juuri nyt.  Mies oli aivan tosissaan.  Hänellä on miljardeja pelissä.  Kysymys on ajoituksesta.

*

Tiedustelupomo tietää

Kiinnittäisin painavaa huomiota EU:n sotilastiedustelun päällikkö Georgij Alafuzoffiin, joka seuraa Ukrainan kriisiä Brysselistä. Hänen mukaansa kyseessä on Venäjän ja lännen välienselvittely, jossa Ukraina on vain välikappale.

Kun Alafusoff sanoi että Venäjällä on sota, hänet viralliselta taholta dementoitiin.

Mutta mitä Alafuzoff sanoi?

Mikä sitten on oikea, riippumaton tilannekuva?

Alafuzoffin mukaan tilanne Euroopan ja Venäjän välillä on ajautunut "vähintään yhtä pahaksi kuin kylmän sodan aikana" Länsi-Euroopan ja Neuvostoliiton välillä oli.

"Käynnissä on välienselvittely, hyvin hyvin laajasti ymmärrettynä sota", Alafuzoff sanoo.

Ukraina on tässä välienselvittelyssä eräänlainen välikappale.

"Jos lännen sanktiot johtavat tilanteeseen, jossa Venäjän kansantuote laskee, niin se on keinojen käyttämistä. Ja kun Venäjä tukee Kiovan tahtoon sopeutumattomia piirejä, niin nekin ovat keinoja."”

Lähde: Helsingin Sanomat, 15.12.2014 http://www.hs.fi/sunnuntai/a1418360712877

*

Sotaa se piru on…

Allekirjoitan täysin kontra-amiraali Alafuzoffin määritelmän.

Länsi ja Venäjä (ja Kiina) käyvät Venäjällä sotaa.  Sotaa se on.  Sotaa, eikä mitään muuta.

Mutta uudenlaista sotaa.

Ei rintamasotaa eikä sissisotaa.  Eikä terrorismin vastaista sotaa.  Eikä edes hybridisotaa.  Eikä edes propagandasotaa, kuin vain osittaisesti.

Kyseessä on salainen finanssisota, joka on määriteltävä sodan klassisen määritelmän mukaisesti ”politiikan jatkamiseksi toisin keinoin”.

”Toiset keinot” ovat toisenlaisia, kuin tutussa sotavoimien ruudinkäryisessä ja kitsoniitin lemuisissa keinoissa.

Mutta tässäkin, taloussodassa, on tarkoituksena heikentää tai lyödä vastustaja, pakottaa se valloittajan/hyökkääjän tahtoon, ja nujertaa se sekä materiaalisesti, henkisesti että poliittisesti, ja saada se eri tavoin riippuvaiseksi voittajan tahdosta.

*

Mihin teoriaan Lännen toiminta perustuu?

Kaiken aikaa viimeisen vuoden aikana polttava kysymys on kuulunut: Mihin tieteelliseen tai empiiriseen politiikan ja talouden teoriaan perustuu Lännen linjaukset ja toimet Krimin kriisin jälkeisissä Venäjä-suhteissa?

Kukaan ei ole tähän vastannut.  Enkä ihmettele.  Toiminta on ollut bushilaisen terrorisminvastaisen sodan muistijälkeen ja imperialistiseen oikeassa olemisen ideologiaan perustuva nujertamistoimi, jolla ei ole mitään järkevää argumentoivaa taustaa.

Euroopan Unioni lähti – toisin kuin Bushin seikkailuissa ja Obaman Libya-operaatiossa – Ukraina-matkaan selkäydinreaktiolla, ja jatkaa sitä, vaikka näkee kaiken aikaa sahaavansa omaa oksaansa.  Venäjä ja V.V. Putin pelaavat omaa peliään, mutta onnettominta on ollut se, että Länsi on lähtenyt niiden vedättämään järjestykseen mukaan.

*

Lännen tarkoitus on epäilemättä ”kouluttaa” diktaattoria.

Siinä mallina on se, mitä Länsi ei 1938 tehnyt, kun Hitler askel askeleelta eteni itsevaltaisissa haltuunotoissaan.  Se mikä jälkikäteisenkin tiedon mukaan nähtävästi olisi tepsinyt Hitlerin suhteen, siis patoaminen ja estäminen, ei toimi Putiniin.

Vuosien 2011-2012 jättimielenosoitusten jälkeen on ollut ilmiselvää, että Putinin ainoa keino pysyä vallassa ja pitää maa pystyssä on lujakätinen kuri- ja voimapolitiikka, jossa jälkimmäistä edustaa ulkoisen vihollisen luominen ja ainakin osittainen nujertaminen.

Putinilla ei yksinkertaisesti ole kädessään (enää) ainuttakaan muuta korttia kuin tämä voimapoliittinen Musta Pekka.

Hän ei voi enää loikata tai kääntää raiteeltaan.  Alea yacta est!

*

Putinin politiikka on yhden idean monikärkinen systeemi,

jossa yhtenä ulottuvuutena on uudenlainen suvereniteetti ja omaehtoinen liittoutumisjärjestys, joihin perustuu uuden puskurivyöhykkeen luominen ja sen hallinta (minkä yhtenä elementtinä on blogissani 15.12. hahmottelemani Venäjän Itämeren altaan valvovaan hallintaan tähtäävä voimapoliittinen tavoite).

Lännen toiminnan taustalla väikkyy siis 1938 ja sen opetukset.  Mutta politiikkaa tulee tehdä ajassa ja tilanteessa: nyt vain horjutetaan Euraasialaista Status Quota, ilman myönteisiä vasteita.

Venäjän talouden rapautuminen on väistämätöntä muutenkin, mutta tällä joudutetaan kriittisellä tavalla prosessin nopeutta.

Katalyyttien simultaani isku voi johtaa ennalta arvaamattomiin reaktioihin: tämä kemiasta tuttu uhka on unohdettu.

*

Lievimmillään Länsi romuttaessaan nyt lisää luisuvaa venäläistä rakennusta, ajaa sen Kiinan syliin.  Kiina on ainoa talous jolla on rahaa niin että ranteita pakottaa, ja se voi operaatioillaan ohjata prosessia, ja on kaiken aikaa sitä tehnytkin.

Lännen hyvää tarkoittava ihmisyyspolitiikka Krimin ja Itä-Ukrainan agressioiden jälkeen on johtamassa historialliseen suurpolitiikan rakennemuutokseen, joka ilmeisesti olisi muutoinkin jossain muodossa tapahtunut, mutta nyt sitä joudutetaan ja luodaan nopeutetun prosessin aina omaama riskaabeli tilanne.

Venäjä havitteli jonkinlaisena virtuaalisena EU-vasteena Eurasialaista unionia, mutta se tulee vastineeksi saamaan Kiinalais-Venäläisen akselin, tai pidemmälle menevänä sulautumana Kiinan hallinnoiman protektoraattivaltion aseman.

Kukaan muu kuin Kiina ei voi eikä tahdo finanssimarkkinoilla rakenteellisesti tukea ruplaa.

Kukaan muu kuin Kiina ei halua eikä omaa intressiä investoida investointikelvottomaan Venäjään.

Kukaan muu kuin Kiina ei voi ottaa hallintaa ajelehtivasta Venäjästä.

Kiina, joka on ostanut ”jo puol maailmaa”, tulee ostamaan Venäjän.  Omilla keinoillaan.  Omalla strategisella toiminnallaan, ja ennen kaikkea omaan tahtiinsa.  Kiinalla ei ole kiirettä, sillä on aikaa katsoa, miten omena kypsyy: Sitten omena vain putoaa sen jalkojen juureen.

*

Lännen heikot johtajat

Lännen 2000-luvun alun heikko johto, näkemyksetön politiikka ja historiallisessa näkökulmassa outo ns. ihmisoikeuspolitiikka tulee johtamaan suunnattomiin kärsimyksiin, suunnattomaan Suuren politiikan kuvan muutokseen, suunnattomaan väkivaltaisen yksinapaisen maailman syntyyn.

Kiinan nousu maailman ainoaksi supervallaksi, todelliseksi sellaiseksi, on 2000-luvun geopolitiikan suurin katastrofi.

Nyt Länsi edistää tätä liikettä.  Sokeana kuin Reetta.  Ymmärtämättömänä kuin Pölvästi.  Viattomana kuin Lapsi.

*

Venäjän romahdus

Venäjän romahduksella on monta astetta, aivan kuin hääkakussa, mutta ikävintä on se, että se voi romahtaa niin ylhäältä kuin alhaaltakin, taso tasolta tai fataalisti kuin WTC.

V.V. Putin seisoo Äiti-Venäjä kainalossaan ”sulhasmiehenä” kermakerroskakun ylimpänä.

Hänen keinonsa vaikuttaa asioiden kulkuun enää tässä vaiheessa on imaginäärinen.  Patoluukku on taas raotettu, sitä ei mikään sulje enää: paine on liikaa.  Nyt on vain katsottava, miten menee.  Pelkästään historian nimissä Suomen tulee irtautua kaikesta Venäjää romahduttavasta toiminnasta ja tehtävä voimakkaasti työtä sen estämiseksi tai ainakin lievittämiseksi.  Virheiden kertautuminen johtaa historiassa tällaisiin umpikujiin.

Tarkoittamattomat seuraukset johtavat historian kulkua.

Sattumat ja tarkoittamattomat teot.

Tarkoitetuilla ja täsmätöillä vain ylläpidetään arkea ja luodaan suuntaviivoja.  Isot massat liikkuvat, murtuvat ja sulavat, vain suuressa lämmössä joka on mahdollista vain voimajännitteiden patoutuessa riittävän suuriksi realiteettien pintamassojen alla niin että mannerlaatat laukeavat liikkeeseen ja sulaa ydinmagmaa purkautuu.

*

]]>
22 http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/182529-sota-venajalla#comments Historia Länsi Ruplan kurssi Venäjä Wed, 17 Dec 2014 08:32:52 +0000 Veikko Huuska http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/182529-sota-venajalla
Venäläisten huomiota kiinnitetään ulkopuoliseen viholliseen: Suomeen http://petrimkel.puheenvuoro.uusisuomi.fi/182524-venalaisten-huomiota-kiinnitetaan-ulkopuoliseen-viholliseen-suomeen <p>Ruplan ja sen mukana Venäjän talous ovat vapaassa pudotuksessa. Propagandan oppikirjoja seuraten Venäjän hallinnon eri alat alkavat keksiä vihollisia rajojen ulkopuolella, jotta kansan huomio saataisiin pois kurjistuvasta taloudesta. Riittävän uhkan alla venäläiset kestävät mitä vain ja tiedonvälityksen ollessa valtion johdon omistuksessa, tällaisen uhkan luominen voi onnistua.</p><p>Suomi on nyt saanut osansa Venäjän propagandasta: Lapsiasiamies Pavel Astahov on julkaissut korkealentoisia syytöksiä Venäläisen teinipojan kohtelusta. Lähteenään hän käyttää ilmeisesti Kremlin ja Donetskin kansantasavallan äänitorvena toimivaa Johan Bäckmania.</p><p>Normaalioloissa tällaisen propagandan voisi kuitata olan kohautuksella, mutta nykyisessä katastrofaalisessa taloustilanteessa Putin lähipiireineen voi olla valmis huomattavan riskialttiisiin ratkaisuihin.</p><p>Pahinta skenaariota olen käsitellyt aiemmassa blogissani, mutta siihen lisäyksenä Suomen käyttäminen syntipukkina on myös mahdollista, mutta epätodennäköisempää kuin Baltian.</p><p>Nato-peikko pelottaa Venäjälläkin.</p><p>&nbsp;</p><p>Aiempi Blogini: Putinin valinta &ndash; Romahdus tai suursota</p><p><a href="http://petrimkel.puheenvuoro.uusisuomi.fi/178536-putinin-valinta-%E2%80%93-romahdus-tai-suursota">http://petrimkel.puheenvuoro.uusisuomi.fi/178536-putinin-valinta-%E2%80%93-romahdus-tai-suursota</a></p><p>&nbsp;</p><p>Iltalehden uutinen: Venäjällä taas skandaali Suomen lastensuojelusta</p><p><a href="http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014121618934157_uu.shtml" title="http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014121618934157_uu.shtml">http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014121618934157_uu.shtml</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ruplan ja sen mukana Venäjän talous ovat vapaassa pudotuksessa. Propagandan oppikirjoja seuraten Venäjän hallinnon eri alat alkavat keksiä vihollisia rajojen ulkopuolella, jotta kansan huomio saataisiin pois kurjistuvasta taloudesta. Riittävän uhkan alla venäläiset kestävät mitä vain ja tiedonvälityksen ollessa valtion johdon omistuksessa, tällaisen uhkan luominen voi onnistua.

Suomi on nyt saanut osansa Venäjän propagandasta: Lapsiasiamies Pavel Astahov on julkaissut korkealentoisia syytöksiä Venäläisen teinipojan kohtelusta. Lähteenään hän käyttää ilmeisesti Kremlin ja Donetskin kansantasavallan äänitorvena toimivaa Johan Bäckmania.

Normaalioloissa tällaisen propagandan voisi kuitata olan kohautuksella, mutta nykyisessä katastrofaalisessa taloustilanteessa Putin lähipiireineen voi olla valmis huomattavan riskialttiisiin ratkaisuihin.

Pahinta skenaariota olen käsitellyt aiemmassa blogissani, mutta siihen lisäyksenä Suomen käyttäminen syntipukkina on myös mahdollista, mutta epätodennäköisempää kuin Baltian.

Nato-peikko pelottaa Venäjälläkin.

 

Aiempi Blogini: Putinin valinta – Romahdus tai suursota

http://petrimkel.puheenvuoro.uusisuomi.fi/178536-putinin-valinta-%E2%80%93-romahdus-tai-suursota

 

Iltalehden uutinen: Venäjällä taas skandaali Suomen lastensuojelusta

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014121618934157_uu.shtml

]]>
36 http://petrimkel.puheenvuoro.uusisuomi.fi/182524-venalaisten-huomiota-kiinnitetaan-ulkopuoliseen-viholliseen-suomeen#comments Johan Bäckman Lapsiasiamies Rupla Venäjä Wed, 17 Dec 2014 06:56:37 +0000 Petri Mäkelä http://petrimkel.puheenvuoro.uusisuomi.fi/182524-venalaisten-huomiota-kiinnitetaan-ulkopuoliseen-viholliseen-suomeen
Keskusta ja uussuomettuminen http://anttikoskela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/182499-keskusta-ja-suomettuminen <p>Eduskunnassa sorvataan tällä viikolla ensi vuoden talousarviota. Yleensä poliittinen keskustelu keskittyy budjettiviikolla yksinomaan talouspolitiikkaan, mutta tämä vuosi on muodostunut poikkeukseksi. Suurin poliittinen yllätys on nimittäin keskustan ulkopolitiikka.</p><p>Keskustan panssariin on muodostunut ensimmäinen tahra pitkiin aikoihin. Syynä on puolueen ulkopolitiikan keskiöön noussut suomettuminen, itään suuntautuminen ja väyrysläisyys.</p><p>&nbsp;</p><p>Hiljattain paljastui, että keskustalla ja <strong>Vladimir Putinin </strong>Yhtenäinen Venäjä -puolueella on ollut laajaa yhteistyötä viime vuosien ajan. Lisäksi keskustan ulkopolitiikan kärkeen on noussut ajattelu, jossa Suomen tulisi irtautua länsimaiden rintamasta ja siirtyä kahdenvälisiin suhteisiin Venäjän kanssa. Puhdasta YYA-Suomea ja kekkoslaisuutta siis.</p><p>Keskustan uuden linjan takuuhenkilöinä ovat toimineet ikinuori <strong>Paavo Väyrynen</strong> ja Suomi-Venäjä -seuran puheenjohtaja <strong>Paula Lehtomäki</strong>. Väyrysen linja ei ole muuttunut vuosikymmeniin eikä se ole kenellekään yllätys. Sen sijaan yllättävää on miten vahvasti YYA-linja on noussut lyhyessä ajassa keskustan ulkopolitiikan kärkeen. Jotain omituista kepussa on tekeillä.</p><p>Lieneekö taustalla sama valtatyhjiö, joka mahdollisti Väyrysen nousun myös presidenttiehdokkaaksi 2012? Keskustassa tiedetään olevan laajalti voimia, joille tottuminen EU-Suomeen on ollut vastenmielistä ja vaikeaa. Kekkosta kaivataan yhä monissa tupailloissa.</p><p>Koska valtaosa suomalaisista on päässyt kekkos-ajoista kauan sitten yli, voi keskustan linjanvalinnalla olla merkittäviä vaikutuksia puolueen kannatukseen.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Olisi mielenkiintoista tietää mitä perussuomalaisten puheenjohtaja <strong>Timo Soini </strong>asiasta ajattelee. Hän ei tunnetusti ole EU:n ylin ystävä, mutta tuskin haluaa myöskään palata 70-luvulle ja suomettumiseen. Koska Soini on ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja, asialla on valtakunnallista merkitystä. Viimeistään ennen vaaleja sekä Sipilän että Soinin olisi syytä kertoa kantansa EU:n yhteiseen ulkopolitiikkaan ja Venäjä-pakotteisiin.</p><p>&nbsp;</p><p>Lisää päivänpolitiikkaa osoitteessa <a href="http://www.anttikoskela.fi" title="www.anttikoskela.fi">www.anttikoskela.fi</a></p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Eduskunnassa sorvataan tällä viikolla ensi vuoden talousarviota. Yleensä poliittinen keskustelu keskittyy budjettiviikolla yksinomaan talouspolitiikkaan, mutta tämä vuosi on muodostunut poikkeukseksi. Suurin poliittinen yllätys on nimittäin keskustan ulkopolitiikka.

Keskustan panssariin on muodostunut ensimmäinen tahra pitkiin aikoihin. Syynä on puolueen ulkopolitiikan keskiöön noussut suomettuminen, itään suuntautuminen ja väyrysläisyys.

 

Hiljattain paljastui, että keskustalla ja Vladimir Putinin Yhtenäinen Venäjä -puolueella on ollut laajaa yhteistyötä viime vuosien ajan. Lisäksi keskustan ulkopolitiikan kärkeen on noussut ajattelu, jossa Suomen tulisi irtautua länsimaiden rintamasta ja siirtyä kahdenvälisiin suhteisiin Venäjän kanssa. Puhdasta YYA-Suomea ja kekkoslaisuutta siis.

Keskustan uuden linjan takuuhenkilöinä ovat toimineet ikinuori Paavo Väyrynen ja Suomi-Venäjä -seuran puheenjohtaja Paula Lehtomäki. Väyrysen linja ei ole muuttunut vuosikymmeniin eikä se ole kenellekään yllätys. Sen sijaan yllättävää on miten vahvasti YYA-linja on noussut lyhyessä ajassa keskustan ulkopolitiikan kärkeen. Jotain omituista kepussa on tekeillä.

Lieneekö taustalla sama valtatyhjiö, joka mahdollisti Väyrysen nousun myös presidenttiehdokkaaksi 2012? Keskustassa tiedetään olevan laajalti voimia, joille tottuminen EU-Suomeen on ollut vastenmielistä ja vaikeaa. Kekkosta kaivataan yhä monissa tupailloissa.

Koska valtaosa suomalaisista on päässyt kekkos-ajoista kauan sitten yli, voi keskustan linjanvalinnalla olla merkittäviä vaikutuksia puolueen kannatukseen. 

 

Olisi mielenkiintoista tietää mitä perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini asiasta ajattelee. Hän ei tunnetusti ole EU:n ylin ystävä, mutta tuskin haluaa myöskään palata 70-luvulle ja suomettumiseen. Koska Soini on ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja, asialla on valtakunnallista merkitystä. Viimeistään ennen vaaleja sekä Sipilän että Soinin olisi syytä kertoa kantansa EU:n yhteiseen ulkopolitiikkaan ja Venäjä-pakotteisiin.

 

Lisää päivänpolitiikkaa osoitteessa www.anttikoskela.fi

 

]]>
53 http://anttikoskela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/182499-keskusta-ja-suomettuminen#comments Kotimaa Keskusta Ulkopolitiikka Venäjä Tue, 16 Dec 2014 16:47:27 +0000 Antti Koskela http://anttikoskela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/182499-keskusta-ja-suomettuminen
Uskonto Ukrainan sodassa http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/182487-uskonto-ukrainan-sisallissodassa <p><em>Ukrainan poliittinen tilanne on monimutkainen. Tilannetta mutkistavat entisestään uskonnolliset jakolinjat maan sisällä. Millainen asema uskonnoilla on Ukrainan kriisissä?</em></p><p>Ukrainan kirkko on historian kuluessa jakaantunut moniin osiin, koska ortodoksikirkon suhde valtiovaltaan ei ole yksiselitteinen. Siinä missä katolisella kirkolla on yksi valtioiden rajoista riippumaton hierarkia ja protestanteilla kirkollinen valta on aina alisteinen maalliselle, ortodokseilla tämä ratkaistaan tapauskohtaisesti. Tämän vuoksi kun jokin sota, valloitusretki tai kansallinen itsenäistymiskamppailu johtaa valtiollisten rajojen muuttumiseen ortodoksikirkkojen alueella, seuraa tätä kamppailua yleensä myös uusi vastaavanlainen kamppailu siitä, mihin kirkkokuntien raja siirretään. Koska Ukrainan alueella rajat ovat siirtyneet useasti ja koko kansallisen identiteetin luominen ja itsenäisen valtion synty on ollut pitkä prosessi, tämä prosessi on käyty siellä jo kolme kertaa.</p><p><strong>Ukrainan kirkon kolme hajaannusta</strong></p><p>Ensimmäisen kerran prosessi käytiin 1500-luvun lopussa, jolloin suurin osa Puola-Liettuan alaisuudessa asuneista ortodokseista siirtyi katolisen kirkon alaisuuteen välttääkseen uskonnollisen vainon, kuitenkin säilyttäen ortodoksisen riitin. Näin syntynyt Ukrainan kreikkalaiskatolinen kirkko oli vahva niillä Länsi-Ukrainan alueilla jotka liitettiin Neuvostoliittoon vasta toisen maailmansodan jälkeen. Neuvostoliitossa se julistettiin kokonaan laittomaksi. Nykyään kirkko on Ukrainan kolmanneksi suurin.</p><p>Toisen kerran prosessi käytiin 1910-1920-luvun taitteessa, jolloin Ukraina oli lyhyen aikaa itsenäinen. Itsenäisyyshankkeelle myötämielinen osa papistosta halusi irrottaa kirkon Moskovan määräysvallasta. Se pyrki saamaan Ukrainan ortodoksikirkolle täysin itsenäisen autokefalisen statuksen, joka on vain neljällätoista ortodoksikirkolla.</p><p>Vuonna 1924 Konstatinopolin patriarkka Grigorios VII myönsi muodostuneelle kirkolle autokefalisen statuksen, mutta Neuvostoliiton alkuvuosien uskonnonvastaisen kampanjan myötä autokefalista kirkkoa vainottiin ja lopulta sen toiminta kiellettiin kokonaan. Natsit tukivat kirkkoa 1940-luvun miehityksen aikana. Neuvostoliiton voitettua maailmansodan autokefalinen kirkko kiellettiin, ja se alkoi elpymään kolmannen kerran vasta 1990-luvulla Ukrainan itsenäistyttyä. Elpymisen aikana kirkko on jakaantunut kahteen leiriin, jotka riitelevät keskenään omaisuudesta &ndash; välillä riidat ovat yltyneet joukkotappeluiksi kirkon kiinteistöissä. Yhdessä nämä Ukrainan autokefalistisen ortodoksikirkon haarat ovat Ukrainan neljänneksi suurin kirkkokunta.</p><p><strong>Stalin</strong> päästi ortodoksikirkon pannasta maailmansodan aikana, tarkoituksenaan mobilisoida myös neuvosto-ideologian kanssa ristiriitaiset aatteelliset voimat totaaliseen sotaan. Moskovan patriarkaatti pysyi tiukasti kommunistipuolueen tossun alla, ja se oli ainoa Neuvostoliitossa hyväksytty ortodoksikirkko, jonka alle kaikki paikalliset kirkot pyrittiin keskittämään. Tämän vuoksi Ukrainan itsenäistyessä suurin osa kirkollisesta infrastruktuurista oli Moskovan patriarkaatin hallussa ja merkittävimmät uudet kirkon itsenäistymishankkeet tulivatkin Moskovan patriarkaatin alaisten kirkkojen sisältä. Uuden itsenäistymishankkeen johtaja on Kiovan entinen metropoliitta <strong>Filaret</strong>, joka on ollut myös näin muodostuneen Ukrainan ortodoksikirkon Kiovan patriarkaatin patriarkka vuodesta 1995 eteenpäin. 1990-luvun alkupuolella Filaret yritti yhdistyä Ukrainan autokefalistisen ortodoksikirkon kanssa, mutta tiet erkanivat nopeasti riitaisissa merkeissä.</p><p><strong>Moskovan patriarkaatin kamppailu Ukrainan uskovaisista</strong></p><p>On vaikeaa arvioida Filaretin johtaman Kiovan patriarkaatin ja Moskovan patriarkaatin alaisen Ukrainan ortodoksikirkon voimasuhteita. Mielipidetutkimukset ovat ongelmallinen menetelmä, koska monet uskovaiset eivät ole tietoisia koko konfliktista eikä heitä kiinnosta kumpaa patriarkaattia heidän kotikirkkonsa tottelee. Riittinsä puolesta kirkot eivät juurikaan eroa, tosin Kiovan patriarkaatti suhtautuu myötämielisemmin Ukrainan kielen käyttämiseen siinä missä Moskovan patriarkaatti preferoi muinaiskirkkoslaavia. Mielipidetutkimukset antavat ristiriitaisia tuloksia patriarkaattien voimasuhteista, mutta nämä kaksi kirkkokuntaa ovat selvästi suurempia kuin kolmanneksi suurin Ukrainan kreikkalaiskatolinen kirkko. Suurin &quot;uskontokunta&quot; Ukrainassa ovat kuitenkin uskontoon välinpitämättömästi suhtautuvat: yli 60% ukrainalaisista ei pidä itseään minkään kirkkokunnan tukijana.</p><p>Yksikään ortodoksikirkon neljästätoista autokefalistisesta kirkosta ei kuitenkaan ole tunnustanut Kiovan patriarkaatin autokefalista asemaa, eikä pienemmän Ukrainan autokefalisen kirkon 1920-luvulla tunnustettua asemaa pidetä myöskään enää voimassaolevana. Tämä kertoo Moskovan kirkon sitten 1920-luvun kasvaneesta vaikutusvallasta. Muut kirkkokunnat eivät enää halua astua ylivoimaisesti suurimman ortodoksisen kirkon varpaille, eivätkä puuttua sen etuihin Ukrainassa.</p><p>Ukraina on asukasluvultaan toiseksi suurin entisen Neuvostoliiton perijävaltio, minkä vuoksi Moskovan patriarkaatilla on siellä paljon menetettävää. Moskovan pyrkimykset pitää Ukrainan uskovaiset otteessaan merkitsee myös sitä, että sen on oltava erittäin varovainen kannanotoissaan sodan suhteen. Venäjän ja venäläismielisten kapina-alueiden ortodoksit ovat joka tapauksessa lojaaleja Moskovan patriarkaatille, joten liian näkyvät kannanotot kapinoitsijoiden puolesta voivat vain heikentää Moskovan patriarkaatin asemaa muualla Ukrainassa. Vaikka Moskovan patriarkaatti on keskeinen <strong>Putinin</strong> tukipilari, se ei ole ottanut näkyvästi kantaa kapinallisten puolesta. Kiovan helmikuisen verenvuodatuksen jälkeen patriarkka otti vain epämääräisesti kantaa Ukrainan eurointegraatiota vastaan. Hänen kantansa Krimin miehitykseen on luettavissa vain rivien välistä, eikä patriarkka ottanut osaa Krimin valtauksen jälkeen järjestettyihin juhlallisuuksiin.</p><p><strong>Ukrainan kirkko matkalla kohti uutta hajaannusta</strong></p><p>Moskovan patriarkaatin Kiovan hallinto on sen sijaan ottanut selvän kannan Krimin miehitystä vastaan. Moskovan patriarkaatti on myös Ukrainan uuden presidentin <strong>Pjotr Porošenkon </strong>kirkko, ja ilmeisesti enemmistö Moskovan patriarkan Ukrainan papistoa tukee Kiovan keskushallintoa taistelussa venäläismielisiä vastaan. Vähemmistö taas tukee venäläismielisiä, toisinaan hyvinkin suoraviivaisin keinoin. Esimerkiksi 25. toukokuuta esipappi <strong>Vladimir Maretskin</strong> komentama taistelijaosasto jäi Kiovan hallituksen joukkojen sotavangiksi Luhanskin alueella.</p><p>Donetskin ja Luhanskin &quot;kansantasavaltojen&quot; aatteellinen suunta on neuvostonostalgia yhdistettynä kristilliseen konservatiivisuuteen. Suomalaisesta näkökulmasta näiden kahden yhdistelmä näyttää täysin ristiriitaiselta, mutta entisen Neuvostoliiton alueella ne löysivät toisensa jo Moskovan vuoden 1993 perustuslakikriisin aikana. Tuolloin Venäjän korkeinta neuvostoa puolustamaan ryntäsi sekalainen joukko monarkisteista stalinisteihin, jota yhdisti lähinnä vain viha <strong>Jeltsinin</strong> markkinauudistuksia ja autoritaarista hallintotapaa vastaan. Tuolloin Jeltsin ampui parlamenttinsa tottelevaiseksi tankkien avulla, mutta moni häviäjistä jatkoi poliittista toimintaansa, esimerkiksi Zavtra (Huominen) -lehden ympärillä.</p><p>Donbassin kapinallisista Zavtra-lehden piiristä on muun muassa sodan myötä kuuluisuudeksi tullut luutnantti <strong>Igor Girkin</strong> (salanimi Strelkov), joka komensi kapinallisjoukkoja Slavjanskin kaupungin taisteluissa. Girkin on harras ortodoksi ja hänen historiallinen esikuvansa on valkokaartin monarkistit. Venäläismielisille äärikansallisille tsaarit ja Neuvostoliitto ovat kuitenkin yhtä ja samaa mahtavan suurvalta-Venäjän jatkumoa, minkä vuoksi kapinallisissa &quot;kansantasavalloissa&quot; <strong>Leninin</strong> patsaat ovat yhä pystyssä. Kristilliskonservatiivisuus taas näkyy esimerkiksi siinä että perustuslain perusteella ortodoksinen kristinusko on &quot;Donetskin kansantasavallan&quot; valtionuskonto.</p><p>Venäjällä kirkon ja valtion sidos on niin vahva, että radikaalein äärioikeisto suhtautuu usein vihamielisesti patriarkkaan ja hakeutuu esimerkiksi uuspakanallisuuteen. Venäjän äärioikeisto on myös jakautunut suhtautumisessaan Ukrainan tapahtumiin, pakanat ja natsit sympatisoivat enemmän Kiovan hallitusta ja ortodoksifundamentalistit tukevat venäläismielisiä kapinallisia, mutta jakolinjoja kulkee myös näiden ryhmien sisällä. Moskovan patriarkaatin suhde ortodoksifundamentalisteihin on kahtalainen: toisaalta se ei voi olla avoimesti ortodoksifundamentalistien kanssa samoilla linjoilla, toisaalta heitä siedetään ja tuetaan kirkon rakenteiden sisällä.</p><p><strong>Krimin tataarien tukala asema</strong></p><p>Ukrainan konfliktin suurin häviäjä on Krimin tataarivähemmistö. Tataarien kohtalo Neuvostoliitossa oli karu, kaikki tataarit karkotettiin vuonna 1944 ja puolet kansasta kuoli prosessissa. Paluu tuli mahdolliseksi vasta Neuvostoliiton murentuessa.</p><p>Vaikka karkoituksen jälkeen tataareja oli jäljellä vain muutamia satoja tuhansia (nykyään puoli miljoonaa), niin Neuvostoliiton toisinajattelijoiden liikkeessä heidän roolinsa oli keskeinen. Mikään muu kansallinen tai uskonnollinen ryhmä ei ollut yhtä yksimielisesti mukana väkivallattomassa protestiliikkeessä.</p><p>Liikkeen johtoon kohosi jo 60-luvulla <strong>Mustafa Džemilev</strong>, joka on edelleenkin tataarien arvostama johtaja. Krimin miehityksen alettua Putin yritti voittaa Džemileviä puolelleen, mutta tämän epäonnistuttua johtaja on nyt karkoitettu Venäjältä ja Krimiltä ainakin viideksi vuodeksi. Painostus tataarijärjestöjä vastaan on kova, tataarien omassa parlamentissa Mejlisissä on tehty kotietsintöjä ja lokakuun alkuun mennessä 17 tataaria oli kadonnut. Osa heistä on löytynyt murhattuina.</p><p>Tataarien enemmistö laskee vakiintuneen maallisen poliittisen organisaationsa varaan, mutta maailmanlaajuinen, jo vuonna 1953 Jerusalemissa perustettu islamistipuolue Hizb ut-Tahrir on myös aktiivinen Ukrainassa. Puolue on erityisen vahva Keski-Aasiassa, jossa sitä myös vainotaan mutta ei pidetä terroristijärjestönä. Ainoa maa jossa puolue on kielletty on Venäjä, ja nyt kielto on ulotettu myös Krimille mistä Hizb ut-Tahririn epäiltyjä jäseniä savustetaan nyt ulos. Krimin venäläismielinen media on jo kauan pyrkinyt leimaamaan Hizb ut-Tahririn ja sitä myötä kaikki Krimin tataarit terroristeiksi, mutta mitään riippumattoman median esittämää todistusaineistoa tällaisistä kytköksistä ei ole. Jonkin verran Krimin tataareita on kuitenkin lähtenyt sotimaan Syyriaan Assadin hallitusta vastaan, ja tällä voi olla vaikutusta niemimaan mielialojen kehittymiseen joskus tulevaisuudessa.</p><p>&nbsp;</p><p><em>Antti Rautiainen&nbsp;</em></p><p><em>Kirjoitus julkaistu alunperin Vapaa ajattelija-lehden numerossa 4/2014</em></p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ukrainan poliittinen tilanne on monimutkainen. Tilannetta mutkistavat entisestään uskonnolliset jakolinjat maan sisällä. Millainen asema uskonnoilla on Ukrainan kriisissä?

Ukrainan kirkko on historian kuluessa jakaantunut moniin osiin, koska ortodoksikirkon suhde valtiovaltaan ei ole yksiselitteinen. Siinä missä katolisella kirkolla on yksi valtioiden rajoista riippumaton hierarkia ja protestanteilla kirkollinen valta on aina alisteinen maalliselle, ortodokseilla tämä ratkaistaan tapauskohtaisesti. Tämän vuoksi kun jokin sota, valloitusretki tai kansallinen itsenäistymiskamppailu johtaa valtiollisten rajojen muuttumiseen ortodoksikirkkojen alueella, seuraa tätä kamppailua yleensä myös uusi vastaavanlainen kamppailu siitä, mihin kirkkokuntien raja siirretään. Koska Ukrainan alueella rajat ovat siirtyneet useasti ja koko kansallisen identiteetin luominen ja itsenäisen valtion synty on ollut pitkä prosessi, tämä prosessi on käyty siellä jo kolme kertaa.

Ukrainan kirkon kolme hajaannusta

Ensimmäisen kerran prosessi käytiin 1500-luvun lopussa, jolloin suurin osa Puola-Liettuan alaisuudessa asuneista ortodokseista siirtyi katolisen kirkon alaisuuteen välttääkseen uskonnollisen vainon, kuitenkin säilyttäen ortodoksisen riitin. Näin syntynyt Ukrainan kreikkalaiskatolinen kirkko oli vahva niillä Länsi-Ukrainan alueilla jotka liitettiin Neuvostoliittoon vasta toisen maailmansodan jälkeen. Neuvostoliitossa se julistettiin kokonaan laittomaksi. Nykyään kirkko on Ukrainan kolmanneksi suurin.

Toisen kerran prosessi käytiin 1910-1920-luvun taitteessa, jolloin Ukraina oli lyhyen aikaa itsenäinen. Itsenäisyyshankkeelle myötämielinen osa papistosta halusi irrottaa kirkon Moskovan määräysvallasta. Se pyrki saamaan Ukrainan ortodoksikirkolle täysin itsenäisen autokefalisen statuksen, joka on vain neljällätoista ortodoksikirkolla.

Vuonna 1924 Konstatinopolin patriarkka Grigorios VII myönsi muodostuneelle kirkolle autokefalisen statuksen, mutta Neuvostoliiton alkuvuosien uskonnonvastaisen kampanjan myötä autokefalista kirkkoa vainottiin ja lopulta sen toiminta kiellettiin kokonaan. Natsit tukivat kirkkoa 1940-luvun miehityksen aikana. Neuvostoliiton voitettua maailmansodan autokefalinen kirkko kiellettiin, ja se alkoi elpymään kolmannen kerran vasta 1990-luvulla Ukrainan itsenäistyttyä. Elpymisen aikana kirkko on jakaantunut kahteen leiriin, jotka riitelevät keskenään omaisuudesta – välillä riidat ovat yltyneet joukkotappeluiksi kirkon kiinteistöissä. Yhdessä nämä Ukrainan autokefalistisen ortodoksikirkon haarat ovat Ukrainan neljänneksi suurin kirkkokunta.

Stalin päästi ortodoksikirkon pannasta maailmansodan aikana, tarkoituksenaan mobilisoida myös neuvosto-ideologian kanssa ristiriitaiset aatteelliset voimat totaaliseen sotaan. Moskovan patriarkaatti pysyi tiukasti kommunistipuolueen tossun alla, ja se oli ainoa Neuvostoliitossa hyväksytty ortodoksikirkko, jonka alle kaikki paikalliset kirkot pyrittiin keskittämään. Tämän vuoksi Ukrainan itsenäistyessä suurin osa kirkollisesta infrastruktuurista oli Moskovan patriarkaatin hallussa ja merkittävimmät uudet kirkon itsenäistymishankkeet tulivatkin Moskovan patriarkaatin alaisten kirkkojen sisältä. Uuden itsenäistymishankkeen johtaja on Kiovan entinen metropoliitta Filaret, joka on ollut myös näin muodostuneen Ukrainan ortodoksikirkon Kiovan patriarkaatin patriarkka vuodesta 1995 eteenpäin. 1990-luvun alkupuolella Filaret yritti yhdistyä Ukrainan autokefalistisen ortodoksikirkon kanssa, mutta tiet erkanivat nopeasti riitaisissa merkeissä.

Moskovan patriarkaatin kamppailu Ukrainan uskovaisista

On vaikeaa arvioida Filaretin johtaman Kiovan patriarkaatin ja Moskovan patriarkaatin alaisen Ukrainan ortodoksikirkon voimasuhteita. Mielipidetutkimukset ovat ongelmallinen menetelmä, koska monet uskovaiset eivät ole tietoisia koko konfliktista eikä heitä kiinnosta kumpaa patriarkaattia heidän kotikirkkonsa tottelee. Riittinsä puolesta kirkot eivät juurikaan eroa, tosin Kiovan patriarkaatti suhtautuu myötämielisemmin Ukrainan kielen käyttämiseen siinä missä Moskovan patriarkaatti preferoi muinaiskirkkoslaavia. Mielipidetutkimukset antavat ristiriitaisia tuloksia patriarkaattien voimasuhteista, mutta nämä kaksi kirkkokuntaa ovat selvästi suurempia kuin kolmanneksi suurin Ukrainan kreikkalaiskatolinen kirkko. Suurin "uskontokunta" Ukrainassa ovat kuitenkin uskontoon välinpitämättömästi suhtautuvat: yli 60% ukrainalaisista ei pidä itseään minkään kirkkokunnan tukijana.

Yksikään ortodoksikirkon neljästätoista autokefalistisesta kirkosta ei kuitenkaan ole tunnustanut Kiovan patriarkaatin autokefalista asemaa, eikä pienemmän Ukrainan autokefalisen kirkon 1920-luvulla tunnustettua asemaa pidetä myöskään enää voimassaolevana. Tämä kertoo Moskovan kirkon sitten 1920-luvun kasvaneesta vaikutusvallasta. Muut kirkkokunnat eivät enää halua astua ylivoimaisesti suurimman ortodoksisen kirkon varpaille, eivätkä puuttua sen etuihin Ukrainassa.

Ukraina on asukasluvultaan toiseksi suurin entisen Neuvostoliiton perijävaltio, minkä vuoksi Moskovan patriarkaatilla on siellä paljon menetettävää. Moskovan pyrkimykset pitää Ukrainan uskovaiset otteessaan merkitsee myös sitä, että sen on oltava erittäin varovainen kannanotoissaan sodan suhteen. Venäjän ja venäläismielisten kapina-alueiden ortodoksit ovat joka tapauksessa lojaaleja Moskovan patriarkaatille, joten liian näkyvät kannanotot kapinoitsijoiden puolesta voivat vain heikentää Moskovan patriarkaatin asemaa muualla Ukrainassa. Vaikka Moskovan patriarkaatti on keskeinen Putinin tukipilari, se ei ole ottanut näkyvästi kantaa kapinallisten puolesta. Kiovan helmikuisen verenvuodatuksen jälkeen patriarkka otti vain epämääräisesti kantaa Ukrainan eurointegraatiota vastaan. Hänen kantansa Krimin miehitykseen on luettavissa vain rivien välistä, eikä patriarkka ottanut osaa Krimin valtauksen jälkeen järjestettyihin juhlallisuuksiin.

Ukrainan kirkko matkalla kohti uutta hajaannusta

Moskovan patriarkaatin Kiovan hallinto on sen sijaan ottanut selvän kannan Krimin miehitystä vastaan. Moskovan patriarkaatti on myös Ukrainan uuden presidentin Pjotr Porošenkon kirkko, ja ilmeisesti enemmistö Moskovan patriarkan Ukrainan papistoa tukee Kiovan keskushallintoa taistelussa venäläismielisiä vastaan. Vähemmistö taas tukee venäläismielisiä, toisinaan hyvinkin suoraviivaisin keinoin. Esimerkiksi 25. toukokuuta esipappi Vladimir Maretskin komentama taistelijaosasto jäi Kiovan hallituksen joukkojen sotavangiksi Luhanskin alueella.

Donetskin ja Luhanskin "kansantasavaltojen" aatteellinen suunta on neuvostonostalgia yhdistettynä kristilliseen konservatiivisuuteen. Suomalaisesta näkökulmasta näiden kahden yhdistelmä näyttää täysin ristiriitaiselta, mutta entisen Neuvostoliiton alueella ne löysivät toisensa jo Moskovan vuoden 1993 perustuslakikriisin aikana. Tuolloin Venäjän korkeinta neuvostoa puolustamaan ryntäsi sekalainen joukko monarkisteista stalinisteihin, jota yhdisti lähinnä vain viha Jeltsinin markkinauudistuksia ja autoritaarista hallintotapaa vastaan. Tuolloin Jeltsin ampui parlamenttinsa tottelevaiseksi tankkien avulla, mutta moni häviäjistä jatkoi poliittista toimintaansa, esimerkiksi Zavtra (Huominen) -lehden ympärillä.

Donbassin kapinallisista Zavtra-lehden piiristä on muun muassa sodan myötä kuuluisuudeksi tullut luutnantti Igor Girkin (salanimi Strelkov), joka komensi kapinallisjoukkoja Slavjanskin kaupungin taisteluissa. Girkin on harras ortodoksi ja hänen historiallinen esikuvansa on valkokaartin monarkistit. Venäläismielisille äärikansallisille tsaarit ja Neuvostoliitto ovat kuitenkin yhtä ja samaa mahtavan suurvalta-Venäjän jatkumoa, minkä vuoksi kapinallisissa "kansantasavalloissa" Leninin patsaat ovat yhä pystyssä. Kristilliskonservatiivisuus taas näkyy esimerkiksi siinä että perustuslain perusteella ortodoksinen kristinusko on "Donetskin kansantasavallan" valtionuskonto.

Venäjällä kirkon ja valtion sidos on niin vahva, että radikaalein äärioikeisto suhtautuu usein vihamielisesti patriarkkaan ja hakeutuu esimerkiksi uuspakanallisuuteen. Venäjän äärioikeisto on myös jakautunut suhtautumisessaan Ukrainan tapahtumiin, pakanat ja natsit sympatisoivat enemmän Kiovan hallitusta ja ortodoksifundamentalistit tukevat venäläismielisiä kapinallisia, mutta jakolinjoja kulkee myös näiden ryhmien sisällä. Moskovan patriarkaatin suhde ortodoksifundamentalisteihin on kahtalainen: toisaalta se ei voi olla avoimesti ortodoksifundamentalistien kanssa samoilla linjoilla, toisaalta heitä siedetään ja tuetaan kirkon rakenteiden sisällä.

Krimin tataarien tukala asema

Ukrainan konfliktin suurin häviäjä on Krimin tataarivähemmistö. Tataarien kohtalo Neuvostoliitossa oli karu, kaikki tataarit karkotettiin vuonna 1944 ja puolet kansasta kuoli prosessissa. Paluu tuli mahdolliseksi vasta Neuvostoliiton murentuessa.

Vaikka karkoituksen jälkeen tataareja oli jäljellä vain muutamia satoja tuhansia (nykyään puoli miljoonaa), niin Neuvostoliiton toisinajattelijoiden liikkeessä heidän roolinsa oli keskeinen. Mikään muu kansallinen tai uskonnollinen ryhmä ei ollut yhtä yksimielisesti mukana väkivallattomassa protestiliikkeessä.

Liikkeen johtoon kohosi jo 60-luvulla Mustafa Džemilev, joka on edelleenkin tataarien arvostama johtaja. Krimin miehityksen alettua Putin yritti voittaa Džemileviä puolelleen, mutta tämän epäonnistuttua johtaja on nyt karkoitettu Venäjältä ja Krimiltä ainakin viideksi vuodeksi. Painostus tataarijärjestöjä vastaan on kova, tataarien omassa parlamentissa Mejlisissä on tehty kotietsintöjä ja lokakuun alkuun mennessä 17 tataaria oli kadonnut. Osa heistä on löytynyt murhattuina.

Tataarien enemmistö laskee vakiintuneen maallisen poliittisen organisaationsa varaan, mutta maailmanlaajuinen, jo vuonna 1953 Jerusalemissa perustettu islamistipuolue Hizb ut-Tahrir on myös aktiivinen Ukrainassa. Puolue on erityisen vahva Keski-Aasiassa, jossa sitä myös vainotaan mutta ei pidetä terroristijärjestönä. Ainoa maa jossa puolue on kielletty on Venäjä, ja nyt kielto on ulotettu myös Krimille mistä Hizb ut-Tahririn epäiltyjä jäseniä savustetaan nyt ulos. Krimin venäläismielinen media on jo kauan pyrkinyt leimaamaan Hizb ut-Tahririn ja sitä myötä kaikki Krimin tataarit terroristeiksi, mutta mitään riippumattoman median esittämää todistusaineistoa tällaisistä kytköksistä ei ole. Jonkin verran Krimin tataareita on kuitenkin lähtenyt sotimaan Syyriaan Assadin hallitusta vastaan, ja tällä voi olla vaikutusta niemimaan mielialojen kehittymiseen joskus tulevaisuudessa.

 

Antti Rautiainen 

Kirjoitus julkaistu alunperin Vapaa ajattelija-lehden numerossa 4/2014

 

]]>
6 http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/182487-uskonto-ukrainan-sisallissodassa#comments Ortodoksinen kirkko Ukraina Ukrainan sota Uskonto Venäjä Tue, 16 Dec 2014 14:20:36 +0000 Antti Rautiainen http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/182487-uskonto-ukrainan-sisallissodassa
Yksi yhteinen ulkopolitiikka ja Stubbin "sodanjulistus" http://toimikankaanniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/182327-yksi-yhteinen-ulkopolitiikka-ja-stubbin-sodanjulistus <p>&nbsp;</p><p>Usein sanotaan, että Suomella voi olla vain yksi yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka.</p><p>Näin pitää olla. Suomen edustajat kansainvälisillä areenoilla ja kotimaassakin esiintyvät virallisesti vain yhdellä äänellä. Tyyli vaihtelee, sisältö ei.</p><p>&nbsp;</p><p>Eri kysymys on se, kuka tai ketkä tuon yhden, yhteisen politiikan määrittelee ja päättää.&nbsp; Sen tekee tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa.&nbsp;&nbsp; Eduskunnan ulkoasianvaliokunnassa siihen myös paneudetaan ja suuret linjaratkaisut, kuten liittoutuminen ja resurssit, päätetään eduskunnassa.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>On selvää, että ulko- ja turvallisuuspolitiikasta on erilaisia näkemyksiä ja eri toimijoilla on toisistaan poikkeavia tavoitteita.&nbsp; Esimerkiksi sotilaallinen liittoutuminen (Nato) tai suhtautuminen Venäjä-pakotteisiin jakaa mielipiteitä.&nbsp; Se on ymmärrettävää ja täysin hyväksyttävää.&nbsp;&nbsp; Vastuullinen oppositio harkitsee tarkoin kritiikinsä, mutta 2000-luvulla vaikeneminen ei ole enää maan tapa eikä pidä olla.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Pääministeri Alexander Stubb ampui radion kyselytunnilla ankarasti erityisesti eräitä Keskustan keskeisiä vaikuttajia, joilla on kokemusta ulkopolitiikasta ja Venäjästä.&nbsp; Pääministeri pitää EU:n yhteistä politiikkaa ylivertaisena. Hän antoi ymmärtää, että sitä ei saisi edes kriittisesti arvioida.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Tasavallan presidentti ei&nbsp;&nbsp; - onneksi -&nbsp;&nbsp; ole pääministerin ahdasmielisellä linjalla. Hän on valmis suoraan yhteydenpitoon Venäjän johdon kanssa.&nbsp; Se on viisasta vastuullisuutta.&nbsp; EU:ssa ei ole mitään erinomaista viisautta missään asiassa eikä varsinkaan Venäjään liittyvissä.</p><p>&nbsp;</p><p>Pääministeri avasi täyden &quot;sisällissodan&quot; ampumalla nimeltä mainiten Keskustan &quot;harhailevat&quot; poliitikot.&nbsp; Tämä tästä vielä puuttui!&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Usein sanotaan, että Suomella voi olla vain yksi yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka.

Näin pitää olla. Suomen edustajat kansainvälisillä areenoilla ja kotimaassakin esiintyvät virallisesti vain yhdellä äänellä. Tyyli vaihtelee, sisältö ei.

 

Eri kysymys on se, kuka tai ketkä tuon yhden, yhteisen politiikan määrittelee ja päättää.  Sen tekee tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa.   Eduskunnan ulkoasianvaliokunnassa siihen myös paneudetaan ja suuret linjaratkaisut, kuten liittoutuminen ja resurssit, päätetään eduskunnassa.

 

 

On selvää, että ulko- ja turvallisuuspolitiikasta on erilaisia näkemyksiä ja eri toimijoilla on toisistaan poikkeavia tavoitteita.  Esimerkiksi sotilaallinen liittoutuminen (Nato) tai suhtautuminen Venäjä-pakotteisiin jakaa mielipiteitä.  Se on ymmärrettävää ja täysin hyväksyttävää.   Vastuullinen oppositio harkitsee tarkoin kritiikinsä, mutta 2000-luvulla vaikeneminen ei ole enää maan tapa eikä pidä olla.

 

 

Pääministeri Alexander Stubb ampui radion kyselytunnilla ankarasti erityisesti eräitä Keskustan keskeisiä vaikuttajia, joilla on kokemusta ulkopolitiikasta ja Venäjästä.  Pääministeri pitää EU:n yhteistä politiikkaa ylivertaisena. Hän antoi ymmärtää, että sitä ei saisi edes kriittisesti arvioida. 

 

Tasavallan presidentti ei   - onneksi -   ole pääministerin ahdasmielisellä linjalla. Hän on valmis suoraan yhteydenpitoon Venäjän johdon kanssa.  Se on viisasta vastuullisuutta.  EU:ssa ei ole mitään erinomaista viisautta missään asiassa eikä varsinkaan Venäjään liittyvissä.

 

Pääministeri avasi täyden "sisällissodan" ampumalla nimeltä mainiten Keskustan "harhailevat" poliitikot.  Tämä tästä vielä puuttui! 

]]>
11 http://toimikankaanniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/182327-yksi-yhteinen-ulkopolitiikka-ja-stubbin-sodanjulistus#comments EU Pääministeri Ulko- ja turvallisuuspolitiikka Venäjä Sun, 14 Dec 2014 13:02:16 +0000 Toimi Kankaanniemi http://toimikankaanniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/182327-yksi-yhteinen-ulkopolitiikka-ja-stubbin-sodanjulistus
ISIS yhdistää http://jaga.puheenvuoro.uusisuomi.fi/182319-isis-yhdistaa <p>Yhdysvaltain ja Venäjän ulkoministerit kohtaavat&nbsp;maanantaina Roomassa. Venäjän kannalta tasaveroinen kohtaaminen Yhdysvaltain kanssa on jo voitto, kaksinapaisen maailman paluuseenhan Venäjä pyrkii. Kaksinapaisessa maailmassa sen navoilla oli omat maailmansa, länsimaailma ja sosialistinen maailma. Kaksinapaista maailmaa symbolisoi parhaiten ETYK-sopimus, jolla Neuvostoliiton tarkoitus oli jäädyttää etupiirit.</p><p>Venäjän tavoite, lähiulkomaineen ja maamiehineen, ei näytä muuttuneen vaikka sosialismi on vaihtunut puolifasismiin. Sen sijaan Obaman Yhdysvaltain politiikka on muuttunut. Se pitää itseään maailman ainoana supervaltana, mutta maailmanpoliisina se tarvitsee halukkaita apulaisia ja tämä avaa Venäjälle mahdollisuuden. ISIS, talebanit ja al quaida ovat uhkia, joista Yhdysvallat ja Venäjä voivat olla yhtä mieltä, ne ovat uhka molempien eduille. Maailmanpoliisin apulaisena Venäjää saattaa odottaa palkkio toimintavapauden muodossa.</p><p>&nbsp;Jo nyt Uzbekistan nojautuu yhä vahvemmin Venäjään peläten talebanien mahdollista paluuta valtaan Afganistanissa ja sen seurauksena radikaalin islamismin etenemistä entisiin &rdquo;neuvostostaneihin&rdquo;.&nbsp; Mahdollisuus etupiirijakoon &rdquo;lännen&rdquo; ja venäläisen Keski-Aasiassa on todellinen, jos Venäjä ei yritä laajentaa vaikutusvaltaansa ohi entisen Neuvostoliiton rajojen. Tältä osin tilanne Venäjän aktiivisuuden osalta Pakistanissa ja Intiassa saa epäilemään &rdquo;Suuren pelin&rdquo; uutta alkua. Iranin mahdollinen ydinase ja Syyrian sisällissota ja &nbsp;ISIS:in ilmaantuminen sotkemaan suurvaltapeliä edellyttävät yhteispeliä Yhdysvaltain ja Venäjän välillä, jotta muissa asioissa edettäisiin.</p><p>Yhdysvaltain ja Venäjän on kuitenkin otettava huomioon myös Keski-Aasian suhteen, että Venäjän lisäksi Turkilla, Iranilla, Pakistanilla ja Kiinalla rajanaapureina ja Intialla hiukan kauempaa on sanansa sanottavana alueen asioista. Kaksinapainen maailma on tuskin palautettavissa edes Keski-Aasiaan.</p><p>Entä Eurooppa? Yhdysvallat lähtee siitä, että Euroopan unionin kuuluisi hoitaa lännen välit Venäjän kanssa Euroopan alueella, näin ainakin nyt Obaman aikana. Yhdysvaltain side Atlantin takaisiin liittolaisiin on heikentynyt monella tasolla, Eurooppaa vaaditaan nyt seisomaan omilla jaloillaan suhteessaan Venäjään. Tietoisuus oma vastuun olemassa olosta tunnetaan parhaiten siellä, missä kokemusta Venäjästä on toistuvasti ollut.</p><p>Ukrainan sodan osalta Yhdysvaltain kongressi on nyt tehnyt päätöksen, joka mahdollistaa Yhdysvaltain aseavun Ukrainalle. Tämän päätöksen, johon liittyy muutakin kuin tuo aseasia, kongressi teki ilman presidentti Obaman tukea, joten sen toimeenpano ei ole varmaa. Kongressin päätös saattaa kuitenkin lisätä Lavrovin haluja pyrkiä ratkaisuun Ukrainan, Georgian ja Moldovan osalta. Yhdysvaltain poliittinen tilanne vaikuttaa siltä, että jatkossa Venäjän asema vaikeutuisi.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Yhdysvaltain ja Venäjän ulkoministerit kohtaavat maanantaina Roomassa. Venäjän kannalta tasaveroinen kohtaaminen Yhdysvaltain kanssa on jo voitto, kaksinapaisen maailman paluuseenhan Venäjä pyrkii. Kaksinapaisessa maailmassa sen navoilla oli omat maailmansa, länsimaailma ja sosialistinen maailma. Kaksinapaista maailmaa symbolisoi parhaiten ETYK-sopimus, jolla Neuvostoliiton tarkoitus oli jäädyttää etupiirit.

Venäjän tavoite, lähiulkomaineen ja maamiehineen, ei näytä muuttuneen vaikka sosialismi on vaihtunut puolifasismiin. Sen sijaan Obaman Yhdysvaltain politiikka on muuttunut. Se pitää itseään maailman ainoana supervaltana, mutta maailmanpoliisina se tarvitsee halukkaita apulaisia ja tämä avaa Venäjälle mahdollisuuden. ISIS, talebanit ja al quaida ovat uhkia, joista Yhdysvallat ja Venäjä voivat olla yhtä mieltä, ne ovat uhka molempien eduille. Maailmanpoliisin apulaisena Venäjää saattaa odottaa palkkio toimintavapauden muodossa.

 Jo nyt Uzbekistan nojautuu yhä vahvemmin Venäjään peläten talebanien mahdollista paluuta valtaan Afganistanissa ja sen seurauksena radikaalin islamismin etenemistä entisiin ”neuvostostaneihin”.  Mahdollisuus etupiirijakoon ”lännen” ja venäläisen Keski-Aasiassa on todellinen, jos Venäjä ei yritä laajentaa vaikutusvaltaansa ohi entisen Neuvostoliiton rajojen. Tältä osin tilanne Venäjän aktiivisuuden osalta Pakistanissa ja Intiassa saa epäilemään ”Suuren pelin” uutta alkua. Iranin mahdollinen ydinase ja Syyrian sisällissota ja  ISIS:in ilmaantuminen sotkemaan suurvaltapeliä edellyttävät yhteispeliä Yhdysvaltain ja Venäjän välillä, jotta muissa asioissa edettäisiin.

Yhdysvaltain ja Venäjän on kuitenkin otettava huomioon myös Keski-Aasian suhteen, että Venäjän lisäksi Turkilla, Iranilla, Pakistanilla ja Kiinalla rajanaapureina ja Intialla hiukan kauempaa on sanansa sanottavana alueen asioista. Kaksinapainen maailma on tuskin palautettavissa edes Keski-Aasiaan.

Entä Eurooppa? Yhdysvallat lähtee siitä, että Euroopan unionin kuuluisi hoitaa lännen välit Venäjän kanssa Euroopan alueella, näin ainakin nyt Obaman aikana. Yhdysvaltain side Atlantin takaisiin liittolaisiin on heikentynyt monella tasolla, Eurooppaa vaaditaan nyt seisomaan omilla jaloillaan suhteessaan Venäjään. Tietoisuus oma vastuun olemassa olosta tunnetaan parhaiten siellä, missä kokemusta Venäjästä on toistuvasti ollut.

Ukrainan sodan osalta Yhdysvaltain kongressi on nyt tehnyt päätöksen, joka mahdollistaa Yhdysvaltain aseavun Ukrainalle. Tämän päätöksen, johon liittyy muutakin kuin tuo aseasia, kongressi teki ilman presidentti Obaman tukea, joten sen toimeenpano ei ole varmaa. Kongressin päätös saattaa kuitenkin lisätä Lavrovin haluja pyrkiä ratkaisuun Ukrainan, Georgian ja Moldovan osalta. Yhdysvaltain poliittinen tilanne vaikuttaa siltä, että jatkossa Venäjän asema vaikeutuisi.

]]>
6 http://jaga.puheenvuoro.uusisuomi.fi/182319-isis-yhdistaa#comments Keski-Aasia Ukraina Venäjä Yhdysvallat Sun, 14 Dec 2014 10:05:27 +0000 Lars-Erik Wilskman http://jaga.puheenvuoro.uusisuomi.fi/182319-isis-yhdistaa